Kävimme eilen Emman ja Aleksanterin kanssa katsomassa Vihdin Teatterin Vaahteramäen Eemeli-esityksen. Sen on ohjannut entinen työkaverini ja entinen naapurimme, kummilapsemme äiti ja lastemme englannin ope, Tarja. Samainen Tarja on ohjannut muistaakseni neljä viimeistä Pappiksen koulunäytelmää eli ihan teatteri-ihminen viimeisen päälle.

Eemelin tarina lienee tuttu yhdelle jos toiselle, mutta ainahan se on kiva päästä näkemään, minkälainen näytelmä siitä on saatu väsätyksi. Tämä Eemeli oli vielä siinä mielessä erikoinen, että olen itse näytellyt siinä keväällä 2005 ja silloin osani oli riehua Eemelin isänä. 

Kerrassaan huvittavaa oli, kun sitä mukaa kun Anttoni lausui repliikkejään, minä muistin ne ja tajusin jo muistavani seuraavan tapahtuman. Hyvä, kun en ääneen alkanut replikoida siellä. Hassua sikälikin, että näytelmästä on nyt kohta 14 vuotta ja siltikin se on noin elävästi mielessä. 

Näytelmä eteni sujuvasti ja päätähtenä esiintynyt Riku Happonen täytti Eemelin kengät hyvin. Näyttelijät olivat varmoja, muistivat vuorosanansa hyvin. Eemelin lisäksi hänen pikkusiskoaan Iidaa näytellyt Vilma Rönnberg ja Pöperö-Maijana kauhistellut Kristiina Issakainen olivat hyvin kiinni rooleissaan. 

Musiikin näytelmään oli ohjannut Irina Milan ja sekin puoli oli onnistunut mainiosti. Mirva Saviniemi lauloi käytännössä kaikki laulut joko yksin tai muun porukan esilaulajana ja se oli onnistunut ratkaisu. 

Kuten aina Vihdin Teatterissa, myös kaikki ulkoiset järjestelyt toimivat ja uskoisinpa, että salin täyteinen yleisö nautti esityksestä ja lähti kotiin hyvillä mielin.

eemel.jpg