Olenhan minä toki tästä monet kerrat kirjoitellut, mutta kuten urheilijat puhuvat valmistautumisestaan suuriin kisoihin ennen varsinaista happeningia ja sitten kasaavat kaiken yhteen, kun varsinainen huippuhetki on koettu, niin teen minäkin ihan saman.

Lauloimme eilen illalla  koko tästä kuuden kantaatin teoksesta kolme ensimmäistä ja viimeisen. Kolme ensimmäistä kuvailevat Luukkaan evankeliumin mukaan joulunajan tapahtumia aina jouluyöhön saakka. Evankelista, tenori, kuljettaa koko teoksen ajan aina silloin tällöin pieninä palasina joulun kertomusta eteenpäin. Hän laulaa kuoron ja orkesterin mahtavan "Riemuhuudoin ylistäkää tätä aikaa (Jauchzet, frohlocket, auf preiset die Tage)" -osan jälkeen Luukkaan evankeliumin tekstistä alkusanat "Ja tapahtui niinä päivinä....".   Siitä sitten kertomus etenee vuoroin solistien ja vuoroin kuoron laulamana. Ihan helpolla ei esittäjiä eikä yleisöä päästetä, sillä nämä neljä kantaattia kestävät pienen väliajan kanssa lähes kaksi tuntia. Jouluoratorio lauletaan saksaksi. Mielenkiintoinen seikka on se, että tässä oratoriossa Bach on lainannut monta kertaa 1500-luvulta peräisin olevaa hyvin tuttua "Enkeli taivaan lausui näin..." -melodiaa, vaikka se ei olekaan hänen sävellyksensä, mutta ymmärtääkseni barokin aikaan tehtiin lainauksia aika paljon.

Teoksessa on solistien esittämiä aarioita, joissa pysähdytään kuulemaan yksilön näkökulmaa Jeesuksen syntymään. Kuoro laulaa koraaleja, jotka ovat ikään kuin kommentoivia keitaita tapahtumiin. 

Solisteina olivat Helianna Herkkola, Pia Innala, Niall Chorell ja Toni Hintsala. Vaikka kuoromme on ihan pelkästään harrastelijapohjainen, joskin kokeneiden ja paljonkin laulua opiskelleiden harrastajien ryhmä, niin näihin solistitehtäviin tarvitaan aina laulun ammattilainen tai vähintäänkin erittäin paljon opiskellut huipputasoinen harrastaja. Orkesteriin olimme saaneet sekä työkseen soittavia, alaa opiskelevia tai muuten hyvin pitkään soittoa harrastaneita taitureita ja kuten oli jo puhe solistien vaatimustasosta, niin ihan samalla tavalla voi sanoa, että ihan peruspelimannitasolla ei tätä juttua pysty kukaan soittamaan. 

Kokonaisuuden kasasivat jälleen kerran kokoon kapellimestarimme, Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston lehtori, kapellimestari Jorma Hannikainen yhdessä  Vihdin seurakunnan kanttorina työskentelevän urkutaiteilija Kaisa-Leena Hannikaisen kanssa. Monet ovat ne keskiviikkoillat tänäkin syksynä olleet, kun olemme laulaneet Bachia ja aina vaan ottaneet uusiksi vaikeat kohdat ja sitten taas varmistaneet ja hioneet ~ ei tällainen musa irtoa harrastelijoilta ihan sekunnissa. Se, että ensinnäkin pitää osata laulaa se melodia, niin on hyvin tärkeää oppia lähtemään liikkeelle oikeaan aikaan ja oikeasta sävelestä. Saksan kielen ääntämiseen on perehdyttävä ja siinä meillä on apunamme kuorossamme laulava Sara Leppänen, joka taitaa saksan kielen monimutkaisuudet. Harjoituksissa kirjoitamme nuotteihin erilaisia esitystä tukevia merkintöjä, joista ehkä asiaa harrastamattomille on aika outo sellainen asia, että usein on nuotteihin laitettava merkki siihen kohtaan, missä aikoo hengittää.

Eilen illalla työ tuli sitten valmiiksi. Kova ennakkotyömme lipunmyyntiä ajatellen oli kannattanut, koska saimme näin jo etukäteen varmuuden, että kirkkoon tulee ainakin noin 300 kuulijaa, mutta lopulta siellä oli ainakin 500, joten viesti oli tavoittanut vihtiläiset hyvin. Tosin tiedän, että paikalla oli mm. kuulija Mäntsälästä, joka tuli ihan varta vasten tätä kuuntelemaan, Helsingistä oli paljon porukkaa ja varmasti muualtakin. Live-konserteissa tulee aina kaikenlaista sattumusta, mutta vähiin se sellainen jäi. Meille tenoreille tuli yksi haaveri huonona lähtönä, mutta sekin onneksi korjaantui tosi nopeasti. 

bachkeikka.jpg

***********

Tästä musiikistamme sanotaan helposti, että se on elitististä ja liian hienoa tavalliselle ihmiselle. Onhan se vähän omituinen väite, koska alunperin tämä on tehty juuri nimenomaan kaikelle kansalle. Bach kirjoitti nämä kantaatit joulun pyhien jumalanpalveluksiin eikä suinkaan minnekään hoveihin tai konserttisaleihin. Kuorossamme on monenlaisia ammatti-ihmisiä, mutta en minä tiedä kovinkaan monesta, mitä he tekevät työkseen. Opettajia on melko paljon ja heidät minä tunnen muista yhteyksistä. Jos nyt sitten liikkuu opettajapiireissä, niin ihan kovin elitistiseksi sitä touhua ei voi sanoa. Minun lisäkseni jokunen eläkeläinen, mutta muuten säännöllisesti töissä käyvää porukkaa kuoromme on. Kuoron pääsykokeissa ei kysytä, mitä työksesi teet, vaan kyllä siellä vähän eri kuviot ovat ~ yllätys, yllätys, liittyy laulamiseen ja nuottien lukemiseen.

Suomalaismiehet ovat pääasiallisesti matalaäänisiä. Kurkkutakainen kielemme ilmeisesti ohjaa ääntä sellaiseen suuntaan, että jo lapsuudessa sen suunta muotoutuu sävelkorkeudeltaan aika alas. On sitten toki geneettistä perimää, mutta uskoisin, että lapsuudessa asialle voi tehdä jotain ja kunnollisella lauluopetuksella voi tehdä myös ainakin jonkin verran muutoksia. 

Meitä tenoreita on yleensä vähemmän ja siksi olemme kuorokuvioissa hyvinkin kysyttyjä.Eilisen konsertin käsiohjelmaan oli kirjoitettu enemmän tai vähemmän mairitteleva kommentti ryhmästämme. Onhan se coolia olla mukana tällaisessa joukossa, kun oikein tällaista kirjoitetaan.

tenorikehu.jpg