Lapsena odottelin joulun tuloa kyttäämällä päivän postia. Tuliko joulukortteja ja jos tuli, niin mistä? Minun lapsuudessani kaikki joulukortit olivat Jeesus-lapsiaiheisia, mikä tietenkin on luonnollista, koska joulu on nimenomaan kristillinen juhla ja sitä vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Joulupukit, tontut ja muut sen sellaiset ovat tulleet sitten myöhemmin ja saavuttaneet asemansa sekularisoituneessa maailmassamme.

Ihan lapsena, kun isä vielä eli, saimme paljon kortteja ja koska osasin lukea hyvin jo ihan pienenä, tavailin niitä kaunokirjoitusharakanvarpaita suhteellisen innokkaasti. En tuntenut useinkaan juuri ketään, mikä ei tietenkään ollut ihme, koska korttien lähettäjät kuitenkin olivat jostain muualta, emmekä me siihen aikaa matkustaneet juuri minnekään. Autokin tuli muistaakseni 1963 tai sitten 1964 eikä sittenkään matkusteltu paljon.

Joulukortteja tuli pääasiassa katselluksi, mutta ihan tarkkaan en muista niiden ulkomuotoa paitsi tietenkin sen, että suurimmassa osassa oli Maria ja Jeesus ja epämääräinen elukkajoukkio, ihmisryhmä ja kasa enkeleitä taustalla.

Itse aloin lähetellä joulukortteja vasta Vihtiin muutettuamme. Äiti hoiteli Kivijärvellä meidän korttijuttumme suurella pieteetillä enkä minä OKL:n aikaan lähetellyt postia yhtään minnekään. Täältä me sitten Irmelin kanssa laittelimme kortteja menemään tietenkin sukulaisille ja opiskelukavereille ja muille satunnaisille tutuille varsin innokkaasti, koska vuonna 1982 ei vielä ollut mitään sosiaalista mediaa eikä internetteriä eikä kännyköitä, joilla tervehdykset nykyään monin osin hoidellaan.

Joulukortit ovat aina mukavia saada. Totta kai. Minua on kuitenkin alkanut jossain määrin harmittaa se, että meille tulee kortteja sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole enää vuosikausiin pitäneet meihin mitään yhteyttä. Toki se voi olla ja onkin toisinkin päin eli me emme ole pitäneet heihin yhteyksiä. Vuodessa on 364 muutakin päivää ja kun on kännykät, netti ja autot ja pelit ja vehkeet, joiden avulla voisi yhteyttä pitää normaalisti, niin luulisi, että asiaan voisi tarttua muulloinkin kuin jouluna. Niitä kortteja nyt sitten lähetellään ihan vaan muodon vuoksi, koska maassa on rauha ja hyvä tahto kaikilla.

Olen halunnut luopua tästä kuviosta. Jos ei huvita yhteyksien pito muulloinkaan, niin kyllä en viitsi lähetellä jokaiselle Irmalle ja Taunolle postikorttia kerran vuodessa vain sen takia, että on joulu. Harvoin tavattaville sukulaisille laitan kyllä sen kortin, mutta kyllä niiden osuus on vuodesta toiseen vähentynyt. 

Irmeli on aktiivisempi ja laittelee menemään kortteja, joihin toki raapustan nimeni, mutta eipä näitä paljon ole enää verrattuna 1980-lukuun. Osa opiskelukavereista on kadonnut maailman tuuliin ja jotkut jopa kuolleet. Vanhat sukulaisetkin tulevat elämänsä tien päähän eikä serkuillekaan tule laitetuksi tuota lappusta. Tänä vuonna meiltä lähti jokunen kortti - ei niitä paljon ollut, mutta sinne postilootaan ne hujahtivat päästäkseen sitten perille jonain päivänä ensi viikolla.

posti.jpg