Se hetki lähenee.

Minulle Kamarikuoron merkittävintä antia ovat suuret ja mahtipontiset teokset, joissa saa laulaa kovaa ja korkealta ja mielellään myös mahdollisimman oikein. Kovaa ja korkealta laulettaessa pieleen menevät sävelet ovat aika veikeän vallattomia ja kuulostavat epämääräisen rumilta etenkin sattuessaan vähän sinne päin. Jos väärä sävel on soinnussa tai on esimerkiksi sopiva intervalli ajatellen seuraavaa sointua, niin se ei välttämättä kuulosta yhtään väärältä eikä epämääräiseltä, mutta vaikkapa pitkä ääni puolen sävelaskelen päässä, saa aikaan melkoista omituisuutta.

Otan lyhyen esimerkin. Kuoron pitäisi saada aikaiseksi c-duurisointu, jonka sävelet ovat c, e ja g. Jos joku laulaa vahingossa vaikkapa a:n, sointu kuulostaa hiukan molliselta, mutta ei pahemmin särähdä. Jos seuraava sointu on a-molli, d-molli, d-duuri tai vaikkapa f-duuri, niin se a kuuluu näihin sointuihin ja uppoaa sinne sekaan häiritsemättä tippakaan. Jos nyt kuitenkin laulaa vaikka c-duurin päälle cis-sävelen ja seuraavassakaan soinnussa ei ole cissää, niin aika härskiltä se kuulostaa.

Viikon päästä pitäisi olla niin hyvässä lauuvireessä, että näitä pahoja virheitä ei pääsisi tulemaan. Laulamme Vihdin kirkossa Johann Sebastian Bachin huippu-upean Jouluoratorion. Kuoroa ja orkesteria johtaa Jorma Hannikainen ja meidän kuoromme lisäksi konsertissa laulaa neljä huippuammattilaista. Sooloja ei kukaan harrastaja pystyisikään ainakaan kovin hyvin laulamaan - ehkä palasia sieltä tai täältä, mutta esim. minä en kykenisi yhteenkään oratorion sooloon.

mainos.jpg

******

Teos on vaikea ja sen oppiminen ja osaaminen on vaatinut kovasti työtä eikä se vieläkään ole 100%:sti valmis teos, vaikkakin viimeisin harjoituksemme alkoi jo kuulostaa melko lailla oikealta ja vähintäänkin erittäin kelvolliselta ja varmasti kuulijoille nautittavana esityksenä.

Nauhoitin kaikki vaikeat stemmani ja olen niitä nyt laulellut ollessani kotona itsekseni. Nauhoitettu stemmatreeni on helpompi kuin pianon ääressä treenaaminen, koska sitä äänitettä kuullessaan voi keskittyä pelkkään lauluun, kun ei itse tarvitse soittaa samalla. Koska Bachin tekeleet ovat hyvin korkeita, joudun laulamaan niitä joko falsetoiden tai erittäin kovalla fortella eikä se suoraan sanottuna ole kovin kaunista kuultavaa. Siksi katson viisaammaksi laulella niitä niin, ettei rouva saa slaagia.

Vaikka se homma on vaikeaa, niin en anna periksi ja uskoisin pystyväni vähintäänkin erittäin hyvään suoritukseen edellyttäen, että olen viikon päästä terve. Jos pöpöset pääsevät iskemään, niin minkäs sille sitten tekee, mutta elän toivossa.

Näillä mennään...

kuorossa.jpg