Pahoitin mieleni nähdessäni telkkarissa mainoksen, missä kolme lasta soittaa nokkahuilulla melkoisen epävireisesti ja itse asiassa rumasti jotain joulubiisiä ja näitä lapsia seuranneilla, ilmeisesti isovanhemmilla, on hyvin kärsivä ilme. Kyseinen loanheitto on erittäin kurjaa ja on entisestäänkin altis lisäämään ihmisten negatiivisia tunteita kyseistä soitinta kohtaan.

Minä opin soittamaan nokkista vasta OKL:ssä (opettajienkoulutuslaitos) eli olin jo aikuinen mies. Nokkiksella pystyy ensimmäisen oppitunnin jälkeen soittamaan helposti monta kappaletta ~ puhallustekniikan vaikeudesta johtuen ei välttämättä kauniisti, mutta biisit ovat hyvin tunnettavissa. Asiallisesti soivan nokkiksen saa kymmenellä eurolla ja koska se on muovia, se kestää ja se on helppo pitää puhtaana.

On kuitenkin muistettava, että nokkahuilu on soitin. Mitään soitinta ei opita harjoittelematta. Kun sitä opiskellaan koulussa, on edistymisen kannalta taysin selvää, että sitä on myös harjoiteltava ihan kuten mitä tahansa instrumenttia. Kun oikein tarkkaan mietimme, niin eihän mikään soitin kuulosta alkuvaiheessa kauniilta eikä vakuuta kuulijaa soittajan neroudesta ja taidosta. Lapsilla on tapana hakata pianoa, puhaltaa puhaltimiin liian kovaa, rämpyttää kitaraa ja heiullä on jonkinlainen tarve aina silloin tällöin pelkästään saada reippaasti ääntä instrumentistaan. Niin pahalta kuin se kuulostaakin, niin se on myös tapa oppia hallitsemaan kyseistä musavempelettä.

Minun mielestä on äärimmäisen tökeröä tehdä sekä soittajia että soitinta naurunalaiseksi jossain telkkarimainoksessa. Siinä liikutaan alueella, jota voitaisiin kutsua jollain rumalla nimellä. Ennen kaikkea se lisää ikävällä tavalla täysin vääriä käsityksiä jostain asiasta, mikä tässä tapauksessa on nokkahuilun soitto.

Nokkis on oikea ja hyvä soitin ja se soi nätisti, kun sen kanssa tekee töitä. Tapasin kerran eräällä kurssilla musiikinopettajan, joka oli treenannut nokkiksen soittoa tosissaan ja sen kyllä kuuli. Se oli taidetta. Vähemmälläkin kuitenkin pärjää. Kaunis nokkahuilun ääni syntyy treenaamalla ja opettelemalla hallitsemaan huilun raikasta ääntä oikealla puhallustekniikalla, joka on käytännössä aina hyvin hiljainen. 

Melkein kaikki laaja-alaisesti musiikkia kuuntelevat ihmiset tuntevat Led Zeppelinin biisin "Stairway to heaven". Sen alkusoitossa kuulee vienosti akustisen kitaran taustalla nokkahuilun ääntä, joka 1970-luvulla on todennäköisesti tehty ihan oikeilla instrumenteillä. Tuskin mikään syntetisaattoriääni on vielä pystynyt muistuttamaan oikeaa soitinta, niinkuin nykyaikana digitaalisesti tehdyt äänet voivat jo olla.

Eilen ollessani studiolla, kertoi Gilbert (äänittäjä) erään tuttavansa puhuneen kerrassaan rumasti nokkiksesta. Tämän ihmisen lapsi oli halunnut soittaa sitä ja pyytänyt vanhempiaan ostamaan kunnollisen soittimen. Tämä äänittäjän tuttava oli kironnut soittimen alimpaan helkkariin ja oli aivan varma, että Gilbert ei kuuna päivänä ikinä ollut äänittänyt nokkahuilua. Tähän Gili oli kuitenkin saanut esittää kielteisen lausahduksen, sillä juuri edellisenä päivänä hän oli äänittänyt minun jazz-swingi-henkisen nokkissoolon erääseen biisiin. Se kuulostaa kriittisestikin sanoen hyvältä.

Nokkiksen vastustajien pitäisi siis ymmärtää, että se on todellakin harjoitusta vaativa ja kun sitä on tarpeeksi kauan soittanut, se alkaa soida nätisti, kuten mikä muukin soitin hyvänsä.

nokkis.jpg