Tänään oli joko ylen tai mtv:n nettiuutisissa juttua parkkipaikoilla tapahtuvista peltikolareista. Yleensä moiset onnettomuudet eivät aiheuta ihmisvahinkoja, ellei nyt sitten joku suutu erikoisen paljon ja käy tinaamassa vahingon aiheuttajaa turbaaniin, jolloin homma käy ensin kivuliaaksi ja sitten kalliksi. 

Erityisen paljon näitä täräyksiä aiheuttaa se, että ihmiset ajaessaan kauppa- ja konserttikeskusten tai urheilutilojen ja koulujen parkkeihin, ajavat siihen ruutuun etuperin. Poistuessaan he sitten helposti töytäisevät pakittaessaan sivulta tulevaa tai vastakkaisessa ruudussa olevaa autoa ja siitä sitten syntyy mainitsemani kalabaligus. 

Olen tästä asiasta ennenkin kirjoittanut, kun sain vakuutusyhtiöstä yleiskirjeen, jossa hyvin kauniisti pyydettiin asiakkaita opettelemaan sellaisen tavan, että peruuttaa parkkiruutuun tai ajaa mahdollisesti ruudun yli seuraavaan. Tästähän silloin seuraa sellainen hyvä asia, että nokka on lähtösuuntaan päin ja kyllähän siitä näkee risteävän liikenteen ihan eri tavalla kuin peruuttaessa. Toki nykyään kaikissa uusissa autoissa on peruutuskamera ja/tai -tutka, mutta ei niihin voi kybällä luottaa ja joka tapauksessa ruudusta ulos tuleva on vastuullinen väistäjä. Nythän siis täytyy muistaa, että ruutuun peruuttava on hyväsesti molemmista suunnista tulevien autoilijoiden näkyvissä. Siinä kohtaa käytännössä kaikki odottavat ja väistävät, vaikka toki sellaisia kuumakalleja on olemassa, jotka eivät sitä viittä sekuntia voi odottaa, että pakittaja pääsee ruutuun, mutta onneksi heitä on todella vähän.

Kun tulee parkkialueelle ja näkee vapaan ruudun, kannattaa vilkaista peileistä, onko takana tulijoita. Jos ei, niin nopsasti vaan auto vinkkeliin ja pakki päälle ja sitten peruutusta ruutuun. Peileistä näkee hyvin, ettei aja ruudun vieressä olevien autojen kylkeen ja toki päätä pitää vähän käännellä tai sitten toki jos autossa on se kamera, niin sitä kannattaa opetella käyttämään. Joka tapauksessa parkkiruudusta etuperin poistuminen on aina turvallisempaa kuin siitä peruuttaminen.

Tämä kaikki vain sen takia, että a) peltivauriot ovat julmetun kalliita ja niiden korjaus vie paljon aikaa ja b) vakuutusyhtiöiden mukaan viime vuonna lähes puolet autojen peltivahingoista sattui parkkipaikoilla ja ne hommat käyvät vakuutusyhtiöille kalliiksi ja samalla nostavat meidän kuluttajien vakuutusmaksuja.

Pyrin aina pääsemään ruutuun niin, että pääsen sieltä pois etuperin. Aina ei voi, mutta enimmäkseen se onnistuu ja johan tuo tuli perustelluksi. Näinä pimeinä aikoina etenkin on erittäin hyvä pyrkiä saamaan nokka menosuuntaan.

parkkia.jpg

********

Huomattavasti tärkeämpään seikkaan puuttui eräs kirjoittaja, joka on vallan huolissaan vilkun käyttämättömyydestä. Sen käyttäminen on aina sekä risteyksissä että ohituksissa tärkeää, mutta etenkin vasempaan käännyttäessä ja liikenneympyrästä poistuttaessa. Vahingossa sen varmasti yksi jos toinenkin unohtaa silloin tällöin, mutta jatkuva välinpitämättömyys asiaan saattaa jossain elämän vaiheessa aiheuttaa hillittömän vahingon, josta ei selviä pellin silittelyllä.