Jouluoratorio lähenee, kuten olen jo sen sata kertaa todennut. Olemme päässeet viimeiseen vaiheeseen ja toki on jo syytäkin, eihän tässä ole kuin muutama päivä ennen kuin ensimmäiset sävelet pärähtävät ilmoille.

Toissa viikolla lauloimme Nummelassa ihan pelkkiä stemmoja ja viime viikon keskiviikkotreeneissä sitten käytiin vaikeimmat kohdat vielä pianosäestyksellä, mutta lauantaiksi kokoonnuimme sitten kirkkoon orkesterin kanssa.

Oma treenaamiseni on nyt viime viikkoina perustunut omistamani tekniikan hyväksi käyttöön. Äänitin kaikki vaikeimmat osat soittamalla ne pianolla ja nyt olen kuluttanut joka päivä aikaa vähintään sen verran, että olen laulanut jonkun osista useampaan kertaan. Itse koen koko teoksen vaikeimmaksi osaksi toisen osan hyvin nopeaa "Ehre sei Gott in der Höhe"-osuutta ~ ei siksi, että se olisi mahdottoman vaikea laulaa, vaan siksi, että se on nopea ja fuugana etenevä ja jos putoaa kyydistä, niin ei kyllä mistään saa kiinni. Siellä on muutama kuudestoistaosajuoksutus ja vielä korkeuksissa kulkeva ja siksi se on tavallaan osattava ulkoa ja siinä on pystyttävä laskemaan rytmiä ja liikkeellelähtöjä äärimmäisen tarkasti.

Oratorion kolmas osa alkaa coro-osalla "Herrscher des Himmels, erhöre das Lallen" ja jatkuu heti lyhyen evankelistan osuuden jälkeen kuoron "Lasset uns nun gehen gen Betlehem"-osalla. Nämä ovat helpompia kuin "Ehre sei Gott...", mutta eivät päästä laulajaa helpolla. 

Kuudes osa alkaa kohtuullisen vaikealla "Herr, wenn die stolzen Feinde schnauben"-coruksella, joka on tavallaan helppo, mutta siinä on uskomattoman reippaita hyppyjä eli siis sävelet kaukana toisistaan, mikä tekee sen vaikeaksi. Tämä osa kirvoitti kuoron treeneissä keskustelun siitä, osasiko Bach laulaa, ja jos osasi, niin ei ainakaan ollut tenori. Sen verran ilkeitä ne pomput ovat.

Nämä mainitsemani jutut ovat vaatineet spesiaalitreeniä, mutta koko ajan tässä on menty eteenpäin ja päivittäinen treeni on tavoitteena. Ei muuta kuin kuulottimet korville ja vaikerointi alkaa. Sattuneesta syystä en treenaa silloin, kun rouva on kotona.

treeni1.jpg

***********

Lauantaina ennen Club for fiven keikkaa treenasimme siis  kolme tuntia kirkossa orkesterin kanssa. Treeni oli hyvin intensiivinen, sillä otimme vaikeimpia paikkoja monta kertaa ja johtajamme Jorma myös etsi kuorolle parasta mahdollista sijoittumista, koska Vihdin kirkko on akustisesti hieman ilkeä paikka. Treeni paljasti varmasti Jormalle monta pointtia, mutta ihan henkilökohtaisesti olin jokseenkin tyytyväinen, koska osaan tällä hetkellä nuo omat osani kokolailla hyvin ja melkoisen varmana uskaltaa lähteä keikalle, kunhan vain pysyn terveenä. Vielä meillä on keskiviikkona kirkkotreeni ilman orkesteria.

jfghds.jpg

**********

Jos satunnainen lukija tai useamminkin minun sivuillani käyvä asustelee sopivan lähellä, niin tässä olisi ihan pientä houkutetta tulla kuuntelemaan tätä Bachin ilmiömäisen hienoa teosta. Koko tilaisuus väliaikoineen kestää parisen tuntia, mutta niinkin pitkä konsertti menee yllättävän nopeasti, kun musiikki on niin valtavan hienoa. Kaikki neljä illan solistia ovat kovan tason ammattilaisia ja niin pitää ollakin, koska harrastajat eivät niitä todellakaan pystyisi laulamaan. Orkesterissa on sekä ammattilaisia että osaavia harrastajia.

https://www.youtube.com/watch?v=SPKkWov3UBA