Vuodesta toiseen olen katsellut ja seuraillut innosta litteänä jääkiekkoliigaa. Minulla on ollut alle kymmenvuotiaasta saakka fanitusjoukkue, HIFK. En enää pysty millään muistamaan, miksi kaukana Keski-Suomen korvessa asunut poikanen valitsi tuon joukkueen, mutta se juttu on säilynyt ~ en gång IFK, alltid IFK.

Fanittamisen syynä saattoivat olla yksittäiset pelaajat. Kenestä se lähti,en taaskaan muista, mutta punapaitojen porukoissa pelasi sellaisia huippunimiä kuin Juha Rantasila, Heikki Riihiranta, Heikki Järn, Matti Murto, Harri Linnonmaa, Carl Brewer ja myöhemmin esim. Lalli Partinen, Matti "Mölli" Keinonen, Matti Hagman ja onhan noita riittänyt. 

Samoihin aikoihin, siis 1960-luvun lopulla perustettu Jokerit inhotti minua alusta alkaen, vaikka sieltäkin on noussut erinomaisia ja hienoja pelimiehiä, kuten Teemu Selänne, Jari Kurri ja Juha Lind. Jokin siinä narrisotkussa minua on aina tökkinyt ja tuskinpa tuo tunne katoaa. Sama koskee jossain määrin Tapparaa, Ässiä ja TPS:ää, mutta ei lähellekään niin paljon.

Muutettuamme Vihtiin Jyväskylästä ajattelin käyväni silloin tällöin pelejä katsomassa, mutta jäivätpä väliin. Olisi ollut ihan turhan kallista ja niinpä jouduin odottelemaan aika kauan, että pääsin ihan paikan päälle. Nimittäin vasta viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana olen raaskinut uhrata lippurahan ja mennä nauttimaan matseista. En toki käy kaikkia pelejä katsomassa, mutta aina silloin tällöin. Viime vuonna tosin minulla oli Ruutu eli siis saatoin katsella pelit telkkarista, mutta tänä vuonna ne siirtyivät Telialle, enkä saa sitä näkymään television kautta.

***********

Tänä syksynä en ole käynyt kertaakaan matseissa. Jostain syystä on vaan ole saanut aikaiseksi ja sitten toinen ongelma on toki ollut, etten ole päässyt päällekkäisen jutun takia. Nyt kuitenkin toissa päivänä lopulta löytyi se hetki, että pääsin liikkeelle ja suuntasin itseni Nordenskiöldin hallille.

HIFK vastustajana oli JyP, joka on minun kakkosjoukkueeni. 

iceh3.jpg 

Molemmilla joukkueilla on mennyt tosi surkeasti tänä syksynä, eikä tuo peli mitään järin mahtavaa katsottavaa ollutkaan. Kuviot eivät toimineet ja ihan kummallisia syöttövirheitä ja toisaalta surkeita laukauksia kummallakin joukkueella. Itse pelistä ei viitsi paljon kertoa, mutta päättyihän se sentään HIFK:n hyväksi jalkapallonumeroin 1-0. JyP:llä oli monta hyvää paikkaa, mutta he eivät vaan onnistuneet ja toisaalta HIFK:n maalivahti Markus Ruusu pelasi tosi hyvin - torjui pari avopaikkaa ja yhden rankkarin.

JyP:stä puhuttiin jo ennen kauden alkua, että sen pelaajat alkavat olla "eläkeiässä", mikä ilmeisesti on osittain totta. Kokemus on tärkeää, mutta nuorta voimaa pitäisi olla myös riveissä riittävästi. Jotain sellaista pelaajaongelmaa heillä on. HIFK:llä on tällä hetkellä monta miestä pois riveistä pääasiassa loukkaantumisten takia ja kyllähän se näkyy. Ihan varovaisesti ajattelin jo kesällä lukiessani pelaajahankinnoista, että ei välttämättä hyvä heilu. Joukkueesta lähti pari-kolme merkittävää pelaajaa, eikä joukkue saanut vastaavia pelimiehiä korvaamaan heitä, niin eihän siinä heti paikalla ole odotettavissa suurta menestystä. Toisaalta mistä joukkue olisi saanut ketään korvaamaan Miro Heiskasta, joka tällä hetkellä näyttää NHL:ssä taitojaan. 

Se, mikä illassa oli hyvää HIFK:n voiton lisäksi, oli minun loistava istumapaikkani. Ainahan minä valitsen paikan siitä, mistä näen koko kentän eli kutakuinkin punaviivan kohdalta. Toinen erittäin hyvä asia oli toisella erätauolla nauttimani hodari kahdella nakilla. Oli sopivasti nälkä.

iceh1.jpg