Olin eilen jälleen tekemässä vähän musahommia studiolla. Saimme aikaan sitä ja tätä, mutta minulle merkittävää oli se, että saimme viimein miksatuksi loppuun kesällä äänittämisen alkuun saadun biisin.

Kyse on vanhasta biisistä, josta kyllä kerron sitten lisää, kun se julkaistaan, mutta lyhyesti kerron, että sain aiheen katsottuani jonkun elokuvan. Tämän laulun kehittely alkoi joskus pari-kolme vuotta sitten. Sanoitus syntyi muutaman viikon venyttelyllä. Minun kirjoittamiselle hieman tavatonta on, se että toistan samoja lauseita, mutta tämä tekniikka nyt vaan kerrassaan sopi siihen. Sävel syntyi pitkällisten kokeilujen jälkeen ~ kokeilin duuria ja mollia, hidasta ja nopeaa, matalalta ja korkealta, mutta vasta eräänlainen swingijatsi tai joku sellainen sekoitelma tuntui olevan omiaan ja sitten aloin olla tyytyväinen.

Koska nykyajan maailmassa on helppo tehdä kokonaisia biisejä ilman oikeita soittimia tai digitaalisilla laitteilla, niin aloin äänittää tuota tekelettäni. Jossain vaiheessa Gilbert ehdotti, että ottaisimme jonkun hyvän rumpalin hommaan. Minäpä tunsin hyvän rumpalin, Kimmon, ja hänhän sen rumpuhomman teki. Seuraavaksi piti löytää kontrabasisti ja saimme tähän hommaan Matin, joka soittaa pääkaupunkiseudulla sinfoniaorkesterissa, mutta on myös ammattimainen jazzsoittaja. Gilbert soitti kitaran ja minulle jäi piano, nokkahuilu ja laulu. Nokkiksella soitin loppuun muutaman tahdin verran ihan sooloa ja se on itse asiassa yllättävän hyvä. Laulu sujui melkoisen nopeasti ihan muutamalla otolla, mutta pianon kanssa tein ankarasti töitä. Laskin, että soitin yli 100 pianoraitaa, ennen kuin olin tyytyväinen. Kimmo hieman naureskeli, että onkohan äijä ollut hieman kriittinen.

studi1.jpg

************

Eilen käsittelimme myös toista laulua, joka on hyvin yksinkertainen, mutta siellä on todella paljon tavaraa. Yksi rumpustemma, jonka tein käsisoittimilla ja hieman tekniikkaa käyttäen. Yksi digitaalisilla jousilla soitettu pohjastemma, joka ikäänkuin pitää kappaletta kasassa. Pianoa soitin kevyesti soinnuttaen ja kitaran soitin näppäilemällä sormilla ja sitten ihan biisin loppuun parinkymmenen sekunnin soolon. Koneella soitetun jousiorkan lisäksi halusin oikean viulun soittamaan ylä-ääniä ja siihen työhön löytyi Liisa, joka soitti viisi raidallista eli äänitteessä se kuulostaa selkeästi isommalta orkalta, vaikka soittaakin yhtä ääntä. Äsken mainitsemani jousimaton päälle soitin sopraano- ja tenorinokkahuilulla lisäsäestyksen ja tässä oli soittohomma.

Biisi on sellainen, että halusin siihen samalla tavalla taustakuoron kuin Kadun-biisissä (joka löytyy Spotifysta). Siispä käännyin taas Lauluyhtye Thromoksen puoleen ja sieltä sainkin hommaan kaksi sopraanoa, Minnan ja Päivin ja kaksi alttoa, Irmelin ja Essin. Lauloin itse tietenkin tenoristemmat ja lopulta myös bassot, jotka eivät mene kovin matalalle ja siksi kykenin örisemään ne. Äänitimme lauluhommat laulaja kerrallaan meillä kotona. Kuten taustastemmat yleensäkin, olivat kirjoittamani jutut hyvin helppoja ja selvisimme lopulta koko hommasta varsin nopsasti. Kuoro kuulostaa kyllä isolta, koska kaikki lauloivat kolme tai jopa neljä kertaa ja niinpä taustastemmakuorossa on noin parikymmentä ääntä.

Joskus syksyllä lauloin biisin, mutta silloin emme ehtineet tehdä sille mitään, kunnes sitten eilen aloimme muokata sitä. Saimme sen sellaiseen formuun, että sitten joskus taas, kun ehdimme, voimme miksailla sen ja Minä-biisi on sitten valmis.

studi2.jpg