Lapsena ehdottomasti paras talvinen etenemistapa oli sukset jalassa tapahtunut liukuminen. Meiltä oli niin Vesannolla kuin Kivijärvelläkin koulumatkaa kilometrin verran ja jos lunta juurikin oli, niin  jostakin välistä sinne opinahjoon sitten mentiin hiihtäen. Keskikoulun viimeisen luokan ajan asuin vähän kauempana ja kyllä silloinkin joskus mentiin suksilla, mutta ei kyllä ihan niin usein. Hiihtelin vielä aika innolla lukioaikana, joskin siihen maailman aikaan olin enempi juoksija ja liikuntatarve tuli hoidetuksi maantiellä. Kun sitten pääsin armeijasta helmikuussa 1978, muistan hiihdelleeni meidän talomme vieressä olleella pururadalla käytännössä joka päivä niin kauan kuin lunta piisasi. OKL:n aikana hiihdin vain sen, mikä oli pakko ja kun tulimme Vihtiin, en kovin paljon käynyt suksimassa - itse asiassa alkuvuosina en hiihtänyt varmaan ollenkaan, koska täällä ei kahdeksankymmentäluvulla ollut lunta joka talvi ~ ei ainakaan kunnolla. Tänne muutettuamme innostuin juoksuhommista ja niinpä käytännössä kaikki liikunta oli juoksua ja jossain vaiheessa myös salibandya ja kuntosalia.

90-luvun puolivälin tienoilla ostin kaverilta luistelusukset ja väen vängällä opettelin hiihtämään niillä. Luistelusuksien etuna oli se, että eipä tarvinnut voidella, kunhan organisoi luistoa pohjiin. Paljon en hiihtänyt, mutta kuitenkin sen verran, että se tuntui hiihtämiseltä. 2000-luvun alussa ostin sitten perinteisen sukset, jotka minulla edelleen ovat käytössä. Saattaa olla, että niistä on jännitteet ja muut sellaiset kadonneet, mutta kun laittaa pitoa ja luistoa pohjaan, niin ne kelpaavat minulle mainiosti. Minulla on myös pitopohjasukset eli pystyn ihan hyvin kikkailemaan ladulla myös suojalla eli tavallaan sää ei ole minulle ongelma. Kova pakkanen tietenkin on, mutta ei meillä täällä yleensä niin hirveitä pakkasia ole, etteikö hiihtämään pääsisi.

Joskus tuossa tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana ostin laitteen, joka mittasi gps:n avulla liikuntamatkojen määrät. Niinpä sain hyvinkin tarkasti pidetyksi hiihtokilometrikirjaa. Ennätykseni tein talvella 2012-2013, jolloin huitelin tuolla Nummelanharjulla tuhannen kilometriä ja näitä kilsoja ei todellakaan tullut juuri mistään muualta. Emme käyneet missään Lapissa tai hiihtokeskuksessa, vaan kuta kuinkin Nummelan lentokentän ympäri minä pyörin. Ihan jonkin verran hiihtelin jäällä, mutta siinä se sitten oli. Sinä talvena pääsin aloittamaan 12. joulukuuta ja vähintäänkin kävin hiihtämässä joka viikko ja parhaalla viisikin kertaa. Oman haasteensa hiihtämiselle asettivat työt, ammattiyhdistys ja muu vapaa-aika. Olin ammattiyhdistyksen sihteeri tuohon aikaan eli sitäkin hommaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Näiden lisäksi lauloin kahdessa kuorossa, Thromos treenasi paljon ja vielä johdin Viihdekuoroa, mutta niin vaan sinne väliin jotenkin sain mahtumaan suksihommat.

Sittemmin hiihtomäärät ovat olleet vähemmällä pääosin kurjien talvien takia, mutta ei tässä yhtään vuotta ole väliin jäänyt. Tämän kauden alkuun pääsin keskiviikkona kiertämällä Nummelan lentokentän ja tänään kävin sitten toisen kerran siirtelemässä luikkuja toinen toisen eteen.

hiihto.jpg