Ainahan sitä ihminen voi asettaa itselleen erinäisen kasan must do-tehtäviä ja tehdä oikein lista siitä, mitä tarvitsee tehdä. Meillä on ohuesti ollut ongelmana tietohallintohuoneen sänky, joka periaatteessa on ollut vierassänky, mutta joka ei ole ollut parasta a-laatua. Kun olen nukkunut huonosti, olen mennyt siihen joskus yön pimeinä tunteina ja kyllähän siinä nukkuu, mutta parikin yötä ja selkä on kuin  kakkosnelonen ja vähintäänkin kipeä.

Jo syksyllä olimme tulleet siihen tulokseen, että huono sänky kierrätykseen ja niinpä viime viikolla sitten päätimme lopulta hävittää koko hökötyksen ja hankkia siihen tilalle levitettävän sohvan. Erinäisiä mööpelikauppoja tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, että tähän kelpaa Ikean sohva, koska se on kuitenkin selkeästi edullisempi kuin muiden jyskien ja sellaisten.

Viime viikolla, olisiko ollut torstai, kävimme Ikeassa valitsemassa ja tilaamassa uuden sohvamme ja samalla sovimme, että he tuovat sen meille. Kierrätyskeskuksen heppuset hakivat nyt maanantaina vanhan köppyrän pois ja sitten keskiviikkona Ikeasta tuotiin uusi.

No, Ikeasta tuotiin siis kaksi suurta ja painavaa pahvilaatikkoa - ei siis varsinaista sohvaa. Revimme pahvillotat auki osittain ulkona ja osittain sisällä ja helkkari sitä pahvin määrää. Hyvinhän ne on pakattu, mutta on siinä hommaa - siis jo pelkässä purkamisessa.

Lopputuloksena meillä oli keskiviikkoiltana irrallisia sohvan kappaleita ja pahvin palasia pitkin eteiskäytävää ja tietohallintohuonetta.

ike2.jpg

********

Minulla oli torstaiaamuna ennen töihin lähtöä hieman aikaa ja niinpä tartuin alkutoimeen ja purin kaikki nuo paketit ~ pahvit ja muovit irti ja sitten vielä asettelin kaikki romppeet helposti saataville. Ikean romppeita rakennettaessa on ihan pakko ensin ryhmitellä ja laskea jokainen  ruuvi ja kiristysnappula ja mitä hilukoita siellä nyt sitten onkaan. Ruuveja on erimittaisia ja eripaksuisia.

ike1.jpg

*******

Kun tulin kotiin töistä, tein ensin huolellisen keskittymisharjoituksen, karjaisin pari kertaa ja ryhdyin rohkeasti tuumasta toimeen. Otsikkoni on siinä mielessä väärä, että Ikean kalusteiden kokoaminen ei ole Mission Impossible (mahdoton tehtävä, suomeksi) - se ei ole sitä, kun noudattaa todella tarkasti ohjeita. Siis todella tarkasti. Jos olet hulimaton, ei homma onnistu. Jossain kohtaa se kasaaminen pysähtyy kuin seinään - taika raukeaa, jos kasaat palapeliäsi väärin.

Tein hommaa huolella ja se eteni ihan suunnitelman mukaisesti. Yhtään ei tarvinnut purkaa eikä edes sanoa v---tu. Hiljalleen sohvan kappaleista alkoi muotoutua oikeasti sohva. Ongelmallista oli muutama vaihe, jossa olisi tarvittu toista miestä (Ikean ohjeen mukaan kappaleita piti olla nostelemassa kaksi miestä - nainen ei ohjeen mukaa olisi kelvannut ja siksi en odottanut Irmeliä kotiin), koska osat olivat aika painavia ja ne piti kiinnittää mm. liikkuvaan mekanismiin. Hyvin minä sain ne itsekin ja niinpä parin tunnin uutteran väkertämisen jälkeen meillä oli sohva.

Iloisena lopputuloksena nähdään, kuinka kuningas istuu valtaistuimellaan.

ike3.jpg