Tätä tässä on nyt seurattu ~ heiman toisella silmällä, koska ihan hirveästi en ole jaksanut innostua lajeista, joissa suomalaismenestys on ennakkoonkin ajatellen vähän niin ja näin. Pitäisihän sitä tavallaan kannustaa jokaista hiihtäjää ja hyppääjää, mutta se, että minä täällä kotona itsekseni hurrailen telkkarin edessä ei kyllä auta ketään. On valitettavan tylsää katsella vaikkapa mäkihyppelyä, kun suomalaiset eivät sitten millään pärjää ~ jäävät usein toisen kierroksen ulkopuolelle ja kun se nyt muutenkin on tylsää seurattavaa, niin kun sieltä on tavallaan oma osuus ulkona, niin eipä se innosta. Hieman sama juttu on sitten yhdistetyssä nykypäivänä. Vaikka Herola ja Hirvonen ovatkin jo mukavasti koputelleet maailmancupissa kärkisijoja, niin kaukana kärjestä he nyt ovat olleet näissä karkeloissa. Ehkä tulevina vuosina heidänkin sijoituksensa alkavat kiinnostaa.

Tuossa kun katselee hiihdon MM-kisojen mitalitaulukkoa menneiltä vuosilta, niin onhan tuo valitettavan laskusuuntainen ollut tuo viivadiagrammi. Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana suomalaisurheilijat saivat 5-8 mitalia noissa kisoissa. Mitaleita tuli mäkihypystä, yhdistetystä ja hiihdosta. Tässä 2010-luvun aikana kaikki mitalit ovat tulleet maastohiihdosta. Oslossa 2011 Matti Heikkinen sai kultaa 15 km:llä, Aino-Kaisa Saarinen ja Krista Lähteenmäki (nyk. Pärmäkoski) hopeaa parisprintissä, Saarinen pronssia kympillä ja naisten viestijoukkue niin ikään pronssia. Val di Fiemmessä 2013 suomalaiset saivat vain yhden pronssin. Krista Lähteenmäki (Pärmäkoski) ja Riikka Sarasoja-Lilja sen saivat parisprintissä. Niissä kisoissa ei pahemmin suomalaisia näkynyt tulosluetteloissa ennen kuin sijoilla "ynnä muut". Yhtä lailla heikkoa oli menestys Falunissa 2015, mistä sieltäkin tuli vain yksi pronssi ~ naisten viestissä. Neljänsiä sijoja kuitenkin muutama, joista Kerttu Niskanen nappasi kaksi. Miehiä ei kuitenkaan näkynyt tulosluetteloiden kärkipäässä, kuin parisprintissä. Kaksi vuotta sitten Lahdessa suomalaisurheilijat saivat sentään viisi mitalia, kun Iivo Niskanen hiihti maailmanmestariksi 15:lla, Pärmäkoski hopealle yhdistemäkisassa, naisten viestijoukkue, Matti Heikkinen 50:llä ja parisprintissä Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi pronssille. Mutta tosiaankin entisajan suuret suomalaislajit - mäkihyppy ja yhdistetty tyystin ilman menestystä.

Sama suuntaus näyttää olevan edelleen vahvasti olemassa. Vain maastohiihtäjät menestyvät ja tiukkaahan se on. Suomalaisten kärkijoukko on ehdotonta maailman huippua, mutta heitä on todella vähän - käytännössä vain neljä ja jotta he voisivat olla mitaleilla on kaikkien osa-alueiden satuttava 100%:sti kohdalleen.

Tämän vuoden kisat Seefeldissä alkoivat sprinteillä, missä kukaan päässyt alkukilpailua pitemmälle. Tavoitteet olivat kyllä korkeammalla, mutta ei sieltä kukaan tosissaan varmaan mitaleita lähtenyt hakemaan. Yhdistelmäkisassa olivat sekä Krista Pärmäkoski ja Iivo Niskanen ladulla ja vaikka Pärmäkoski jäikin hieman mitaleiden ulkopuolelle, teki hän hyvän hiihdin. Iivo kaatui juottoasemalla ja menetti jonkin verran asemiaan ja jäi neljänneksi ja siinäpä sitten voitaisiin spekuleerata, että kuinka olisi käynyt ilman tuota kaatumista. Parisprinttiin joutuivat naiset lähtemään ennakkoon huonoista lähtökohdista, kun toinen kansainvälisesti arvostettu naishiihtäjämme, Kerttu Niskanen, sairastui. Vaikka Anne Kyllönen teki parhaansa, ei hän voinut paremmilleen mitään ja niinpä Pärmäkoskelle jäi liikaa paikattavaa. Miesten parisprintti päättyi sitten muutama sata metriä ennen maalia, kun Ristomatti Hakola kaatui hiihdettyään italialaishiihtäjän sauvan päälle. Olisiko siinä ollut mitalin paikka - ainakin hyvät mahdollisuudet olivat.

Eilen naiset hiihtivät perinteisen kympin väliaikalähdöllä ja vain 1,4 sekuntia erotti Krista Pärmäkosken mitalista. Surullisen pieni ero ja taas se harmittava neljäs sija. 

Tänään sitten mitalihana aukesi hiukkasen verran. Iivo Niskanen hiihti pronssille 15 km:llä ja ero neljänneksi tulleeseen norjalaiseen oli parin sekunnin luokkkaa eli nyt oli siis suomalaisella tuo sekuntieron etu ja ilo. 

Voittoon kiirehti norjalainen Martin Johnsrud Sundby, jolla oli aiemmista suurkisoista 14 mitalia, mutta ei yhtään henkilökohtaista kultaa eli kyllähän sen tuolle punaparralle soi. Hopealle kiirehti Venäjän Alexander Bessmertnykh.

sundby.jpg

******

Tuo kisa oli koko ajan todella tiukka ja varsinkin kolmannesta sijasta seitsemänteen mentiin hyvin pienellä marginaalilla. Siinä ei olisi tarvinnut vesikelillä suoritetussa kisassa kovin paljon joutua lipsuttelemaan, kun sijoitus olisi vaihtunut. Hyvin näkee tulosluettelosta, kuinka homma sujui. Merkille pantavaa on, että ruotsalaisilla sujui aika vaimeasti, kun heidän ykkösensä oli vasta 11. Muut suomalaiset hiihtivät odotetusti kahdennenkymmenennen sijan tienoille.

tul%C3%B6oslista.jpg

*******

Mitalista huolimatta Iivo Niskanen oli pettynyt. Itse omalle kontolleen laittoi syyn hieman tahmeaan hiihtoon, koska oli valinnut loppujen lopuksi väärän suksiparin. Hieman olisi pitänyt olla enemmän pitoa, mutta keli oli oikeasti hankala ja varmasti moni muukin teki virheen voitelussa tai suksien valinnassa. Pronssi on Iivolle varmaan tavoitteena alakantissa, mutta eiköhän senkin arvo vuosien varrella kirkastu. Ihan heppoisessa porukassa ei savon ukko mitalille hiihtänyt. Hyvin toisaalta ymmärtää Iivon pettymyksen. Kahden olympiakullan ja yhden maailmanmestaruuden saavuttaja ei enää lähde ladulle tavoitteenaan ynnä muut sijat. Hän on voittaja ja lähtee sillä mielellä aina kisoihin.

iivo.jpg

**********

Tässä on vielä viestit ja naisten 30 ja miesten 50 jäljellä. Jotenkin ehkä jaksan uskoa Pärmäkosken mitalimahdollisuuteen, mutta siinä se sitten on. Jos Iivo lähtee 50:lle, niin onhan hän toki kunnossa, mutta se hiihdetään vapaalla ja se ei ole Iivon paraatihomma ollenkaan.