Minulle tulee paljon kirjoitusvirheitä tätä blogia kirjoittaessani. Usein naputtelen niin nopeasti ja ajattelen vauhdikkaammin kuin sormeni toimivat ja siksi niitä erityyppisiä virheitä tulee. Siksi onkin tavallaan kaksinaamaista alkaa sättiä sanoma- ja aikakausilehtien kirjoituksia, koska en ole yhtään sen kummallisempi oikeinkirjoitusta ajatellen. Nyt on kuitenkin huomioitava, että lehtikirjoittajat tekevät sitä työkseen - minä kirjoitan ihan huvikseni. Lehtikirjoittajat saavat tekeleistään rahaa, minä en. Olen kylläkin vuosien varrella kirjoittanut erittäin paljon paikallislehtiimme ja niistä minulle on maksettu, mutta sitten olen kyllä tarkistanut kieliasun huolella.

Minulle tulee valtakuntamme suurin sanomalehti. Se on erittäin hyvä ~ sisällöltään. Viime vuosien aikana olen kuitenkin yhden jos toisenkin kerran huomannut aika pahoja mokia ja todellakin on kyse ammattikirjoittajista.

"Vuosittain Rodoksella käy paljon Suomalaisia turisteja." Näin todettiin joskus viime keväänä tuossa jo mainitsemassani lehdessä. Se, mikä tuossa mättää, opetetaan jo alakoulun kolmannella ja siitä puhutaan jo aikaisemminkin. Ihan uskomatonta.

"Suomessa ollaan oltu tässä asiassa aika paljon jäljessä." Voi hyvänen hyssykkä sentään ja kaksoispassiivin riemureissu. Tämä on myös opetettu alakoulussa ja siitä takuulla pidetään äläkkää toisen asteen koulutuksessa saati sitten ammattikirjoittajien opissa ja silti näitä tehdään.

"Me ollaan vielä aika kaukana tavoitteesta." Monikon 1. persoonan taivuttaminen ja yllätys yllätys ~ sekin opetetaan kolmannella luokalla.

Teksteissä viitataan usein täysin vääriin kohteisiin ja artikkeleista tulee enemmän tai vähemmän huvittavia vai mitä sanotte tästä.

lehti1.jpg

Onhan se tavattoman surullista, että poliisi pakeni ja vielä epäonnistui, mutta onneksi tuli sentään ehdoton vankeusrangaistus. 

Ylipaino on ilman muuta surullista tai ainakin se jossain määrin haittaa elämää, mutta miksi siitä piti kertoa tässä seuraavassa artikkelissa?

lehti2.jpg

Tämä juttu siinä jo mainitsemassani päivälehdessä ei millään tavoin liittynyt ylipainoisuuteen eikä vartalon muotoihin, vaan kysessä oli vakava asia, josta artikkelin päähenkilö kertoi. Vanhemmat olivat tukeneet lastaan ikävän asian hoitamisessa, mutta heidän vartaloistaan ei tämä tarina kuitenkaan kertonut sen enempää kuin tässä lauseessa on kirjoitettu. Oliko heidän muodoistaan pakko kirjoittaa? Mielestäni ei. Ihan oikeasti tuo sanamuoto olisi voitu laatia helposti paremmaksi. 

On ikävää olla tällainen nipottaja, mutta jos kielestä ei pidetä huolta, saattaa käydä niin, että parin- kolmenkymmenen vuoden kuluttua ihmiset eivät ymmärrä kunnolla, mitä meidän aikanamme on kirjoitettu. Näistä meikäläisten blogeista nyt ei ole niin väliksi, mutta jos tieteellinen teksti tai historia kirjoitetaan miten sattuu, niin kuka tietää, mihin se johtaa.