Lumesta on riittänyt puhetta, vaikka koko Suomea toki kohahduttikin mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolema. Nykäsestä ei sen enempää tässä yhteydessä, mutta kyllähän hän toi suomalaiselle, menestysnälkäiselle urheiluyleisölle monta suunnatonta riemun hetkeä. Hyppyrimäkien ulkopuolella elämä oli toki hyvin erilaista, mutta enpä siihen sitten enempää ota kantaa.

Jo pari viikkoa sitten kirjoittelin tässä siitä, että lumi on kaunista, mutta sen mukana tulee myös ongelmia, ainakin jossain määrin. Se lumi, mikä tässä nyt tammikuun aikana sateli, on ollut hyvinkin kevyttä eikä siinä ole mitään kolaamisongelmia muuten ollut, mutta se, mihin ne kasat sai työnnetyksi ovat olleet ihan oma juttunsa. Olen helposti saanut pidetyksi pihapolun ja autotallin edustan sekä talon päädyn puhtaana, mutta joka kerta ne kasat ovat nousseet korkeammiksi ja kun tässä talomme edessä on katu ja juuri tähän kohtaan tulee risteävä katu, niin mikäs sen parempi kohde noille auramiehille on ollutkaan kuin meidän oja. Lunta on tullut paljon ja niinpä nuo ojakasat ovat alkaneet olla ihan älyttömän korkeita. 

Talojen katot ovat nyt olleet kovilla ihan näihin päiviin saakka, koska sinnehän se lumi pakkautuu odottamaan joko putoamista tai pudottamista. Minä kävin jo viime viikolla hieman antamassa luonnolle apua ja tarkoitus oli mennä tänään törkkimään ja heittelemään alas muutamia lumella täyttyneitä kriisipaikkoja. Myöhästyin.

Torstai-iltana hieman ennen puolta yötä alkoi jyrinä. Kyllä sitä säikähtää, vaikka sen joka kerta tietää olevan vain lunta. Ensimmäinen satsi putosi tähän talon taakse eli meidän olohuoneen ikkunoiden puolelle. Komea kasahan siihen tuli.

lumil%C3%A4j%C3%A42.jpg

Siitä sitten perjantain ja lauantain aikana tuli loput alas melkoisella rytinällä ~ ei kaikki kerralla, vaan sieltä ja täältä. Pihapolku ulko-ovelle oli aivan tukossa, mutta ei siihen onneksi kovin kauan mennyt, kun saimme sen puhdistetuksi. Onneksi myös suojasää pysyi, sillä jos tuo katolta pudonnut, tiukkaan kasaan jämähtänyt suojalumi olisi jäätynyt heti ekana yönä, olisivat välttämättömät jatkotoimenpiteeni vaikeutuneet.

Etupihalle tuli samalla tavalla melkoisen kiitettävä kasa koko talon pituiselle alueelle. Onneksi tajusimme torstai-iltana ottaa auton pois tallista, sillä tuon vuoren yli ei olisi millään saanut autoa tulemaan eli olisimme kaiken muun lisäksi joutuneet lapiohommiin siinäkin.

kaaos.jpg

En muuten aio edes koskea tuohon ulko-oveltamme autotallin suuntaan tulleeseen kasaan, koska olen kutsunut traktorimiehen hoitamaan sen pois tästä tontilta. Tuossa vähän matkan päässä on sellainen paikka, johon tuon lumen voi siirtää ja sitten vaan elämme toivossa, että lunta ei enää tule tällaisia määriä.

**********

Se, mitä toimenpiteitä minulla on ollut aina tämän lumen kanssa, on sellainen juttu, että minä kaivan seinän ja sulavan lumen väliin jonkinlaisen "juoksuhaudan". Toki salaojat vetävät, mutta siitä huolimatta haluan, että seinustat pääsevät nopeasti kevään tullen kuivumaan ja siksi autan hieman luontoa. Kaivoimme eilen koko talon ympärille sellaisen ojan, että sieltä pääsee vaikka kävelemään ympäri ja niinpä sulamisvaluma on huomattavasti pienempi kuin se olisi muuten.

vallihauta.jpg

******

Hieman olin huolissani Ulkohuoneen muovikatteesta ja sen kestävyydestä. Minulla on monena talvena ollut sen päällä rakennusmuovista tehty kate, mutta yksinkertaisen tyhmästi unohdin laittaa sen täksi talveksi. Kohtalon ivaa, koska vuoden 2011 tai 2012 jälkeen lunta ei ole käytännössä ollut niin paljon, että siitä olisi mitenkään ollut haittaa eli kate on ollut kuta kuinkin tarpeeton, mutta nyt kun sitä olisi tarvittu, niin eihän tuota sitten ollut. Tai siis onhan se, mutta se on kääreenä tuolla lumen alla jossain.

Se, mitä tästä nyt on saanut, on melkoiset hartia- ja selkäkivut ja toki työn mukanaan tuoma ilo eli jotain on saatu aikaiseksi. Keskiviikkona ja torstaina olin niin kivulloinen, että oli lopulta pakko tilata hieroja ja nyt sitten käyn oikein kunnon sarjahieronnan ja jos tässä vielä on hiihtokelejä, niin onhan sitäkin tarvetta vielä olemassa.