Nyt kun hiihdon MM-kisat ovat Seefeldissä, niin on ihan kiva muistella talviolympiakisoja vuodelta 1964. Minä olin kuusivuotias, ihan varttia vaille seitsemän ja vielä kotihoidossa ja niinpä minulla oli mahdollisuus seurata kisoja telkkarista. Televisio oli hankittu meille muistaakseni 1962 tai 1963, mutta anyway, meillä oli sellainen hökötys. Siitä näkyi siihen maailman aikaan vain yksi kanava, mutta eipä tuota sen enempää tarvinnutkaan. Koska tv-kulttuuri oli vasta muotoutumassa Suomeen, niin kaikki uusi oli plussaa eikä tällaista nykypäivän 24/7 kanavavyöryä voinut kuvitellakaan.

Vuonna 1964 koko kansa seurasi olympiakisoja. Jos kenelle tahansa näytti Veikko Kankkosen tai Eero Mäntyrannan kuvaa, he tiesivät välittömästi, kenestä oli kysymys. Urheilumenestys yhdisti kansaa ja mitä parempi menestys, sitä enemmän harrastajia. Jokaisella mukulalla oli sukset. Ei välttämättä kovin hienoja, mutta kun koulussa hiihdettiin, niin kaikki hiihtivät. Ei silloin kukaan tullut nurisemaan siitä, että ei ollut suksia tai että oli kylmä tai että ei huvita.

Noissa olympiakisoissa Suomi sai kymmenen mitalia, joista kuusi tuli maastohiihdosta, kaksi mäkihypystä ja kaksi pikaluistelusta. Noissa kisoissa pellolainen Eero Mäntyranta otti kaksi kultaa henkilökohtaisilla matkoilla ja vielä viestihopean. Lisäksi hän sijoittui 50 kilometrin hiihdossa kärkikymmenikköön. Kolme mitalia nykypäivänä ei ole ehkä mikään ihme, mutta on merkillepantavaa, että tuohon aikaan maksimisuoritus yhdelle hiihtäjälle oli neljä mitalia, koska maastohiihdossa lajeja ei miehille ollut kuin neljä eikä naisille kuin kolme (5 km, 10 km ja viesti). 

Mäntyrannan ja mäkihypyssä kaksi mitalia (maksimisuoritus tuolloin, koska joukkuemäkeä ei ollut) saavuttaneen Veikko Kankkosen ansiosta me nappulaikäiset olimme sukset jalassa ihan liekeissä. Sujuvasti siirryimme latujen Eero-sankarista uljaiden mäkien Veikko-poikaan ja sitten taas takaisin. Suksille kavuttiin syksyllä heti, kun vaan vähänkin lunta tuli tupaan ja varmaan se oli jokapäiväistä.

Kovasti me siis hiihtelimme jo Vesannon aikaan ja syksyllä vuonna 1966, kun muutimme Kivijärvelle se hiihtohomma taisi vaan lisääntyä. Samaiset Mäntyranta ja Kankkonen olivat edelleen vahvasti meidän suosikkejamme, mutta kyllähän noita esikuvia oli muitakin. 

Kun Eero Mäntyranta saalisti Innsbruckin olympialaduilta noin mahtavan saaliin, sai hän valtavasti huomiota saavutuksestaan. Jo kisapaikalla hänet valittiin Mr Seefeldiksi, joka ei ollut urheilullinen arvo, vaan hyvin viihtellinen juttu ja siihen vaikutti mm. säärikarvoituksen määrä.  Suomeen saapuessa olympiajoukkuetta oli vastassa hyvin arvovaltainen vastaanottajajoukkue ja lopulta Eero vietiin kotiin helikopterilla. Olympiavoitto oli todellakin merkittävä statuksen kohottaja 1960-luvulla.

Tämän kuvan nappasin telkkarista. Vasemmalla Eero (Mr Seefeldin kruiunu päässään) ja mikrofoni kädessä selostajalegenda Anssi Kukkonen.

eero.jpg