Olen tämän kuluneen viikon aikana päässyt nauttimaan kolmesta hyvin erilaisesta kulttuuritapahtumasta. Tai enhän minä olisi päässyt, ellemme itse olisi hankkineet pääsyä noihin tilaisuuksiin ~ ilman lippuja sinne ei olisi millään voinut mennä. Melkoisen täysiä nuo tilaisuudet olivat.

Urheilullista kulttuuria

Aloitin todellakin urheilukulttuurilla. Suomen suosituin joukkuepeli, jääkiekko, veti minut jälleen kerran Helsingin jäähalliin, siis siihen oikeaan Nordenskiöldin halliin, seuraamaan HIFK:n peliä. Tämä tapahtui keskiviikkoiltana.

Olin jo kauan sitten luvannut viedä Artturin, Essin keskimmäisen pojan seuraamaan peliä, joka oli kaikin puolin muuten hieno juttu, mutta harmittavaksi sen teki se, että HIFK pelasi koko kauden surkeinta peliään juuri tuona hetkenä ja päivänä. Vastassa oli Pelicans, joka teki maailman helpoimpia maaleja, kun HIFK.n puolustus vaelsi varjojen mailla ja antoi pellepoikien touhuta omalla kenttäpuoliskolla ihan mitä huvitti. Merkittävä ongelma HIFK:lle oli se, että Teemu Eronen puuttui ilmeisesti loukkaantumisen takia ja tämän maajoukkuetasoisen pakin poissaolo on melkoisen suuri paukku joukkueelle. Ihan sama oli nähtävissä viime kaudella, kun nykyään NHL:ssä loistava Miro Heiskanen oli riveistä pois. Se oli kuin papparainen, joka lähti ravintolaan ja unohti tekarit vesilasiin. Pihvi oli hieman vaikeaa purtavaa.

Artturi ei ollut koskaan käynyt katsomassa peliä Nordiksella (eikä muuten lätkämatsia muutenkaan) ja siksipä salibandya tosissaan pelaavalle maalivahdille hieman samantapainen pelikokemus oli varmaan ihan asiallinen juttu. Ymmärtääkseni herra viihtyi tappiosta huolimatta hyvin.

hifk.jpgkult1.jpg

**********

Laulukulttuuria

Vihti on kivasti pääkaupunkimme läheisyydessä ja tiettyjen hyvien suhteiden ja toimintojen ansiosta tänne saadaan suhteellisen helposti mahtavia konsertteja etenkin taidemusiikin alalta, mutta onneksi myös kevyemmältäkin alalta. Valitettavasti meillä ei ole yhtään sellaista kunnollista konserttisalia, vaikka onhan täällä jokunen audiotoriotyyppinen paikka, mutta ne ovat pieniä. Lohjalla on Laurentius-sali ja Karkkilassa Karkkila-sali tai joku sellainen. Meidän kirkonkylälle valmistuu nyt uusi komea Vihdin Campus, mutta ei sinnekään tulla saamaan minkäänlaista konserttisalia. Niinpä suuria esiintyjämääriä odotettaessa on tyydyttävä Vihdin kirkkoon, joka on kyllä loistava paikka, mutta toki rajaa esiintyjiä heidän genrensä takia ja sitä paitsi siellä on aika ilkeät penkit ajatellen konserttinautintoa.

No sinne kuitenkin päädyttiin ja tällä kertaa kulttuuriaiheena oli Lauluyhtye Rajaton. Konsertin järjesti Lions Club, joka käyttää konsertin tuotosta ison osan mm. vähävaraisten opiskelijoiden tukemiseen. Tuottoa uskoakseni tuli, koska kirkkosali oli aivan täynnä. Hienoahan se oli, mutta tavallaan harmittaa, kun aina silloin tällöin todella hienoissa konserteissa on ihan turhan vähän väkeä, vaan minkäs teet. Jos on hankkinut laajalti mainetta ja kuuluisuutta, niin yleisöä tulee. Taidemusiikin suurnimet saavat laulaa ja soittaa tyhjähköille saleille, kuten tapahtuu usein esim. urkukonserteissa. Kun ehkä maailman parhaimmistoon kuuluva urkuri Kalevi Kiviniemi oli soittamassa Vihdin kirkossa eivät seinät todellakaan pullistuneet väenpaljoudesta, mutta kun jo monta vuotta sitten silloin vielä elossa ollut Kari Tapio oli pitämässä väärinlaulukonserttiaan, kirkko oli kuin muurahaispesä (en todellakaan ollut, mutta näin kuvia). Kaikki kunnia herra Jalkaselle - hän oli omalla alueellaan mestari, mutta hänen laulutapansa ja -genrensä eivät sopineet silloin eivätkä vieläkään vastaavilla taiteilijoilla sovi kirkkoon. Iskelmälaulajien ja poppareiden joulukonsertit ovat silkkaa rahastusta ja vain harvat kevyen musan tekijät kykenevät uskottavasti tekemään noita konsertteja. Jotkut tosin pystyvät, ei siinä mitään. Kevyen musan laulajat voisivat hyvin pitää nuo konserttinsa konserttisaleissa, koska heitä kuitenkin halutaan kuunnella eikäå ketään tietenkään voi eikä saakaan kieltää laulamasta. Minusta kirkot voisivat rajata esiintyjänsä genren mukaan.

Rajattomasta ei sen enempää, mutta olihan se vaikuttavaa ja todella taitavaa eli yhtään hukkaan ei sekään satsaus mennyt. Tuossa kuvassa näkyy vain viisi laulajaa, koska juuri kuvanottohetkellä oikeassa reunassa laulava Soila astui edessä olleen äänipömpelin taakse. Näkyy siellä hänen käsivartensa...

kult2.jpg

**********

Höpötyskulttuuria

Kolmas kulttuuripläjäys tapahtui sitten eilen. Nyt menimme Vantaalle Martinus-saliin Martinlaaksoon kuuntelemaan valtakunnan epävirallista höpöttäjää eli Jukka Puotilaa. Puotila on vakavasti otettava näyttelijä, mutta myös taitava stand up-koomikko, jonka imitaatiotaidot ovat erinomaiset ja valtakunnallisestikin hyvin tutut mm. Radio Suomen pitkään jatkuneesta tohtori Raimo-ohjelmasta. Tämä keikkasarja on nimeltään "Puoti kiinni ja tila myyntiin" ja se on tämän näyttelijämiehen jäähyväiskiertue. Ymmärtääkseni hän ei jää eläkkeelle, mutta on päättänyt vähentää töitään. Saa nyt sitten nähdä, vieläkö hän astuu imitaatioestradeille. 

Sen lisäksi, että hän on taitava imitaattori, osaa hän myös erinomaisesti tarttua imitoitavan henkilön ulkoisiin keinoihin. Pieni eleitä ja liikkeitä ja homma on valmis. Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö on aivan loistava hahmo, kuten myös maineikas kirjailija-poliitikko-ohjaaja Jörn Donner. Vaikka jutut ovatkin hieman pikkutuhmia, ei se haittaa, jos nyt ei satu olemaan ihan hirveän nipopää. Kyllä siellä hieman rumia sanoja ja kaksimielisyyksiä lentelee, mutta ei pidä mennä, jos sielu ei sitä kestä. 

Puotila on todellinen verbaalitykki, mikä tuli loistavasti esille hänen tehdessään todella nopeaa imitaatiota legendaarisesta selostaja Antero Mertarannasta. Eihän siitä mitään selvää saanut, mutta olipa melkoinen vauhti.

Harvoinpa olen nauranut niin paljon mitään esitystä seuratessani - enemmän kuin viime kesänä Ismo Leikolan showssa. Imitaattori on joka tapauksessa niin monihahmoinen, että niistä esityksistä saa irti paljon ja kun koko ajan mennään tyypistä toiseen, niin onhan se huippua. Pienen väliajan kanssa esitys kesti pari tuntia ja hyvin tuo mies jaksoi ja ennen kaikkea muisti kaiken, mitä piti sanoa. Eivät nämä keikat itsestään tule - onhan niitä treenattava.

kult3.jpg