Perinteiseen tapaani seurailen jääkiekon sm-liigaa enemmän tai vähemmän tosissani. Minulla ei näy mikään sellainen kanava, mistä voisi katsoa pelejä suorana. Telialtahan tuon voisi ostaa, mutta en hirveästi ole asiasta innostunut kuitenkaan. Toki netistä katson aina peli-iltoina, miten pelit ovat sujuneet ja myös maalit, koska Telia ystävällisesti tarjoilee ne nähtäväksi. Olen tämän kuluneen kauden aikana käynyt Nordiksella katsomassa kolme peliä - neljänteenkin oli lippu, mutta just pahimmoilleen sairastuin lievään vatsatautiin, enkä sitten viitsinyt/jaksanut lähteä.

Tiedän parin ystäväni seuraavan NHL:ää tiukasti ja samalla liiga jää aika lailla taka-alalle ja toki minäkin tiedän, että Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Aleksander Barkov ja Teuvo Teräväinen ovat pelanneet hyvin kuten myös Tuukka Rask. En kuitenkaan tiedä edes sitä, missä joukkueissa herrat pelaavat enkä sitä, ovatko he mahdollisesti maajoukkueen käytössä MM-kisoissa. Se, mikä tässä nurkissa on, jaksaa kiinnostaa enemmän. KHL:ää en myöskään seuraa, koska siellä ei ole minulle mitään kiinnostavaa.

HIFK on ollut minun joukkueeni jo yli viisikymmentä vuotta ja siksi ostin tässä juuri hiljan kirjan, joka kertoo, kuinka HIFK nousi suuruuteen 1960-luvun lopulla ja piti vastustajia monta vuotta suorastaan kauhun alla. Niistä ajoista on toki otettu takapakkia, eikä mestaruuksia tietenkään ole tullut mitenkään pilvin pimein, mutta vääjäämätön totuus on, että punapaidat eivät jätä ketään kylmäksi - eivät etenkään silloin, kun pelaavat omassa kotihallissaan.

hifki.jpg

Olen ehtinyt lukea tätä kirjaa nyt siihen saakka, kun Carl Brewer saapui Suomeen tuomaan kanadalaista jääkiekoasennetta maahamme ja etenkin HIFK:n leiriin. Tuossa kirjan kansikuvassa on monta jääkiekkolegendaa Heikki Riihirannasta ja Juha Rantasilasta alkaen. Kova sakki sen ajan suomalaiskaukaloissa.

Tämän kevään playoff-pelit alkavat ensi viikolla, kunhan säälipleijarit on ensin saatu alta pois. JyP ja Lukko parina ja SaiPa ja Ilves toisena parina selvittävät ensin välinsä ja tänään homma voi jo olla selvä, jos Lukko ja Ilves voittavat. Sääläreistä tullaan sitten kyllä tosi koviin matseihin, kun runkosarjan kaksi parasta pelaavat jatkoon päässeiden kanssa. Siellä on Kärpät ja Tappara viihdyttämässä kansaa.

HIFK joutuu painimaan lahtelaisten kanssa. Pelicans on ollut kovassa vedossa ja HIFK taas ailahdellut välillä aika sekopäisesti. Kävin silloin joku viikko sitten katsomassa Artturin kanssa Pelicans-matsia ja kyllä se aika kurjalta näytti ajatellen hesalaisia. Jos Pikkarainen (valmentaja) ei saa joukkoineen tiimiä kuntoon, alkaa hesalaisten kesäloma suhteellisen pian. Valitettavasti minun on pakko olla realisti ja veikata näin, sillä ihmeitä saa luvan tapahtua, jos HIFK menee neljän parhaan joukkoon. Mitalit ratkeavat tänä vuonna Kärppien, Tapparan, Pelicansin ja TPS:n kesken, jos ei nyt ihan ihmeitä pääse sattumaan. Katsotaan sitten ensi kuussa.