Viime viikonloppuna meillä oli lapsia yökylässä. Teimme hampurilaisia, saunoimme, katsoimme telkkaa, lapset pelasivat, lukivat ja touhottivat. Ihan siis normiviikonloppu ajatellen sitä, että talossa on kouluikäisiä lapsia 8 ja 15 ikävuoden välillä. Täydellisenä poikkeuksena normaaliin, veimme lapset keilaamaan. Itse en edes muista, milloin viimeksi olen keiloja kaadellut, mutta on siitä aikaa.

Keilaaminen on hauskaa, kun ei liian usein käy. Sopiva väli on ehkä kolme tai neljä vuotta. Eihän sitä hommaa tällä tahdilla opi, mutta juuri sen verran saa siitä irti, että voi iloita muutamasta hassusta osumasta.

Minä en oikeasti osaa keilata, mutta jollakin ihme säkällä sain kolmesti kaikki keilat kaatumaan kerralla. Wu-huu. Olimme tunnin siellä paiskomassa palloja ja konkreettisinta muistoa jäi sillä tavalla, että oikea käsi ja takareidet ovat vieläkin kipeät. Lauri sai eniten pisteitä, mutta kaikki joka tapauksessa osuivat ja vaikka pariin kertaan näyttikin siltä, että Emma pudottaa pallon varpailleen, ei niin sitten käynyt ~ onneksi.

keila.jpg

********

Sunnuntaina ajelimme sitten Viikin kirkkoon, Helsinkiin, missä Irmelin siskonpojan kuoro ja yksi toinen kuoro yhdessä ja erikseen konsertoivat. 

lavalla2.jpg 

Ohjelmisto oli hyvin vaativa. Tunsin monta biisiä, koska olen vuosien varrella niitä laulanut ja hattua täytyy nostaa etenkin Villen kuorolle, koska he selvisivät niistä joltisenkin vaikeista lauluista ihan kunnialla. Suurin osa Suomen kirkkokuoroista ei selviäisi noista lauluista eli ihan korkea kynnys siinä ylitettiin. Erityisen upeita olivat konsertin loppupuolen laulut, jotka olivat osia Gabriel Faurén Sielunmessusta. 

lavalla1.jpg

**********

Hiukan oli mieli maassa torstain jälkeen, kun HIFK meni ottamaan turbaaniin oikein kunnolla häviten pleijareiden ensimmäisen matsin Pelicansille 6-0. HIFK:hän hävisi runkosarjan aikana kaikki matsit lahtelaisille eli ennusmerkit olivat julmat. Lauantaina punapaidat olivat sitten kotihallissaan ihan eri pelipäällä ja loppujen lopuksi voitto irtosi niukasti, mutta riittävästi.

Sitten maanantaina joukkueet kohtasivat taas Lahdessa ja taas ennakkoasetukset olivat HIFK:iä vastaan. Viimeisin petolauman pisteryöstö Lahdesta on tapahtunut syksyllä 2016 eli kyllä on Päijänteestä toinenkin litra valunut Helsinkiin tuona aikana. Lopulta tuo jännittävä matsi päättyi HIFK:n voittoon jatkoajalla ja siis kolmen pelin jälkeen HIFK on hieman paremmin kiinni jatkopaikassa, mutta eihän tässä vielä mitään ole selvinnyt.

Tänään on sitten neljäs peli Nordiksella, minne ihan kohta lähden kokemaan pudotuspelihuumaa. Nordis on takuulla täynnä ja fiilikset ovat varmasti katossa asti. Vain voitto kelpaa ~ näinhän se on pleijareissa. Miten siinä nyt käy, selviää illan kuluessa, mutta laitan tästä pelistä sitten jonkuin postituksen vähän myöhemmin loppuviikolla.