Yksi kevään suurista juhlapäivistä on tämä toukokuun toinen sunnuntai, jota pitkän perinteen mukaisesti vietetään äitien kunniaksi. Se on edelleen erittäin tärkeä päivä, vaikka yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden kehitys onkin hitaasti, mutta varmasti, lisännyt naisten oikeuksia ja etenkin kotimaailmassa vähentänyt velvollisuuksia. Vielä minun lapsuudessa kaikki kodin siivous- ja huoltotehtävät ynnä ruokatalous ja pienten lasten hoito olivat vallan äitien duunia. Joissain kehittyneimmissä perheissä isät saattoivat jo osallistua joihinkin kotihommiin, mutta ei ainakaan meillä silloin, kun minä olin pieni. Pihahommat ja etenkin raskaat jutut olivat toki miesten hommia.

Meillä tätä päivää kyllä vietetään jollain tavoin, mutta ei suurennellen. Tavallaan äitienpäivä on joka päivä eli emme ihan hurjasti ole tätä koskaan korostaneet, mutta toki on huomioitu. Irmelin äiti kuoli kaksi vuotta sitten ja minun äitin 14 vuotta sitten, joten heitäkään ei sitten enää voida juhlia. Oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kävimme Kotkassa Ilonan kuolemaan saakka, mutta Kivijärvellä emme käyneet, koska se sattui niin lähelle kesäloman alkua emmekä viitsineet/jaksaneet ajaa sinne saakka.

Tänään kaikki lapset ja lastenlapset tulivat meille ja heidän lahjansa oli mahtava wokkilounas. Kanaa ja kalaa sekä wokkivihanneksia buffena ja sitten jälkiruuaksi karkkibuffe. 

motda1.jpg

Hyväähän se tietty oli ja päivänsankarin ilmeestäkin voi päätellä, että lahja oli mieluisa. Vaikka Irmeli ei olekaan minun äitini, ostin hänelle lahjan, joka olisi kyllä ostettu ilman juhlapäivääkin ~ polkupyörän.

motda2.jpg