Monien suomalaisten mielestä kuorolaulu on jäykkää pönöttämistä vakava ilme naamalla. Se on sikälikin totta, että sellaista laulutapaa on edelleen ja tulee olemaankin, kun genrenä on esim. hautajaismusiikki, pääsiäisaiheinen surumusiikki ja ihan ne perinteisimmät kirkkolaulut. Toisaalta myös vahvat patrioottilaulut, joita kuullaan sekä työväen juhlatilaisuuksissa että itsenäisyystemme juhlatilaisuuksissa ja vaikkapa armeijan juhlissa. Klassisen musiikin kuorot laulavat myös melkoisen vakaassa kuosissa, mutta eivät ihan suorastaan aina synkkäpönöttäen, vaan aika usein myös iloinen ilme kasvoillaan.

Suomessa on kuitenkin paljon sellaisia kuoroja, joiden ohjelmisto on erittäin kevyt ja joiden ilmaisuun kuuluu hyvinkin reipas esiintyminen iloisine liikkeineen ja hymyineen. Monilla kouluilla on kuorot, jotka laulavat koulubändien säestyksellä päivän rock-hittejä ja ilottelevat lavalla, minkä ehtivät.

Hiiden Laulu on viime vuosina johtajansa Aino-Maria Ollikaisen johdolla mennyt reippaampaan ja kepeämpään suuntaan tinkimättä yhtään esitysvarmuudesta ja laulu- ja rytmipuhtauden säilyttämisestä. Tästä saivat kuulijat hyvän osoituksen viime perjantaina Nummelan Rientolassa, missä vihtiläiset pitivät yhteiskonsertin porvoolaisen Cawiar-kuoron kanssa. Sen enempää biiseistä kertomatta, totean, että olihan hyvä meininki ja juuri kuvaamani iloiset ilmeet ja vauhdikas meno matkassa koko ajan. 

miks.jpg

Olin tällä kertaa pianohommissa. Siksi tuossa yläkuvassa on pikkumikseri, koska säätelin digipianon voimakkuutta siitä esityksen aikana. Lupasin Aino-Marialle jo tammikuussa tulla säestyshommiin ennen kuin edes tiesin, että pietistäni tulee vähän isompi. Sattuneesta syystä johtuen jouduin (pääsin) treenauttamaan kuoroa koko kevään ajan eli käytännössä opetin melkein kaikki Hiiden Laulun biisit kuorolle tämän kevään aikana. Aino-Maria tuli puikkoihin huhtikuun alussa ja teki sitten tarkkahionnan biiseihin ja niinpä meillä oli sitten konserttiin mennessä hyvä paketti kasassa. 

Säestyshommissa oli minun lisäkseni rumpali, basisti ja kitaristi. Ihan hyvin homma sujui, vaikka emme ehtineet harjoitella tarpeeksi. Pidämme syksyllä saman konsertin Porvoossa ja silloin täytyy varmaan ottaa jokunen bänditreeni alle.

Kuorokonsertin lopussa kuoro kiitti minua konkreettisesti kevään aikana tekemästäni työstä mukavalla lahjalla. Tarkkakorvaisia nuo kuorolaiset ovat olleet, koska ovat päässeet (tosin hyvin helposti) kiinni intoharrastukseeni eli HIFK:n fanittamiseen. Kuten huomaatte.

kuoromies.jpg