Amerikkalaiset tekevät paljon telkkarisarjoja, joista suurin osa on toisiaan toistavia ja sellaista kermakuorrutettua höttöä, jota ei viitsi puolihuikseenkaan katsoa. Olivat ne sarjat nyt sitten mitä hyvänsä, niin se on pakko myöntää, että kyllä siellä rapakon takana osataan.

Jo alle kouluikäisenä tiesin joitakin sarjoja, joista ehkä minulle mieleenpainuvimmaksi on jäänyt "Bonanza", joka oli kyllä käsittämättömän väkivaltainen sarja jopa nykymittapuun mukaan. Siellä tapeltiin kuin Härmän häissä ja ukkoa ammuttiin luvattomaan usein ketoon kierimään. Kapitalisti-isän suuromaisuutta ei ollut hyvä mennä uhkailemaan, koska muuten joutui kiipeliin. Sitten oli tietenkin kaikkien pöllöagenttien esi-isä Maxwell Smart, "Salainen agentti 86", joka oli kaiketi silkkaa komediaa. Muistan lastenohjelmat - amerikkalaisia nekin, kuten "Rin Tin Tin" ja monet piirretyt. Seurasin sitä kaikkien saippuasarjojen mummoa eli "Peyton Placea", jota kesti ja kesti, kunnes joskus 1970-luvun lopulla lässähti unhon kuoloon.

1970-luvulla näytettiin paljon erityyppisiä jännitys- ja poliisisarjoja kuten "Cannon" ja "Columbo". Kun ihan asuin ja elelin siellä Kivijärven korvessa lähes 20-vuotiaaksi asti, niin kyllähän siellä tuli telkkaria katsotuksi, kun usein ei ollut muutakaan tekemistä. Minä tosin luin ja urheilin paljon eikä sitä telkkariohjelmaakaan ihmeesti ollut, kun vain ykköskanava näkyi ja kakkonen tuli vasta joskus 1970-luvun puolivälissä. 1970-luvun lopulla innostuin ehkä kaikkien aikojen parhaasta sarjasta, "Perhe on pahin". Archie Bunker ja perhe toilailivat pitkään ihmisten ilona.

1980-luvun minulle merkittävimmät sarjat olivat kaiketi "Dallas" - saippuaoopperoiden niljake ja "Hill Street Blues", jonka olen kertauksenakin nähnyt usein.

1990-luvulla vahdattiin "Teho-osastoa", joka oli toki erittäin hyvä, vaikka alkoikin jossain vaiheessa toistamaan itseään enemmän tai vähemmän. Milloin sitten "CSI":t alkoivat ~ en yhtään muista, mutta onnistunut sarja sekin oli tai niitähän on ollut itse asiassa monta erillistä sarjaa. Ylipäätään 2000-luvulla olen katsellut enemmän tai vähemmän milloin mitäkin sarjaa, mutta valitettavaa on se, että suomalaiset eivät ole missään vaiheessa yltäneet kovin korkealle minun arvioissani. Viime vuonna kehuttiin ihan hirveästi "Sorjosta", joka oli kyllä minun mielestä omituinen ja tylsä. Ekan kauden katsoin väkisin loppuun, toista en ole vilkaissutkaan. 

Englantilaiset sarjat ovat olleet hyviä, joskin toistavat aika paljon itseään, mutta ne ovat älykkäämpiä kuin amerikkalaisten vauhtitohinat. "Morse" ja etenkin "Nuori Morse" ovat jääneet hyvin mieleen.

Perhedraamoja on toki riittänyt vaikka kuinka paljon, mutta tuon otsikkoni mukainen juttu on osoittautunut todella hyväksi. Siitä on jo menossa toinen kausi, ja tuon perheen kasvu kolmosten syntymästä aina lähelle keski-ikää kaikkine ajallisine hyppyineen on ollut onnistunut tarina. Se on kyllä sangen intensiivinen eli jos sitä ei ole alusta asti seurannut, niin siihen ei oikein pääse kiinni. En muuten tiedä, löytyykö sitä mistään noista palveluista. Joka tapauksessa se on hyvä sarja.

thisisus.jpg