Jo vuosia sitten muistan jonkun kehuneen Stieg Larssonin kirjasarjaa, joka tunnetaan nimellä Millennium-trilogia. Siinä kohtaa minulle kävi kuitenkin ohraisesti - ihan omaa typeryyttäni. En nimittäin ole koskaan oikein löytänyt ruotsalaisista jännärikirjailijoista itselleni sopivaa , vaikka olenkin katsonut kaikki Wallanderit ja Beckit ja tykännyt kyllä niistä elokuvina. Ennakkoluuloa on vähän turhan takia ollut. Olisiko ollut toissa kesänä, kun löysin Emelie Scheppin, jonka kirjoitustavasta ja -tyylistä olen kyllä pitänyt. Astrid Lindgren on sitten ihan oma lukunsa. Peppi ja Saariston lapset ovat varmaan tarinoista parhaimpia.

No, asiaan. Stieg Larsson oli sekä toimittaja että kirjailija. Hän oli yhteiskuntakriitikko, mikä myös selkeästi näkyy hänen kirjoissaan. Vasemmistolaisuus ja suurpääoman halveksunta paistaa teoksissa kirkkaana kuin kesäpäivän aurinko. Hän vastusti ankarasti myös rasismia ja olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, miten hän suhtautuisi tämän päivän oikeistopopulismin nousuun Ruotsissa ja muualla. Sitä emme kuitenkaan näe, koska Larsson kuoli juuri pian täytettyään 50 vuonna 2004.

***********

Millennium on hänen kirjojensa keskiö. Kyse on aikakausilehdestä, joka pureutuu yhteiskunnallisiin ongelmiin ja etenkin ensimmäisessä opuksessa rikkaiden ja epärehellisten ihmisten elämään. Larsson oli aikonut kirjoittaa sarjasta kymmenen osaa, mutta ei ehtinyt kirjoittaa kuin kolme ja tavallaan sarjan neljäs osa ilmestyi sitten kymmenisen vuotta Larssonin kuoleman jälkeen, kun David Lagercrantz kirjoitti tarinan, missä Larssonin päähenkilöt ovat mukana.

Kirjasarjan merkittävimmät henkilöt ovat toimittaja Mikael Blomkvist, joka on Millennium-lehden päätoimittaja ja myös lehden perustaja yhdessä rakastettunsa Erika Bergerin kanssa. Sarjan toinen huomattava henkilö on erikoinen, sosiaalirajoitteinen hakkeri, Lisbeth Salander, jonka koko tarina paljastuu trilogian aikana ja säväyttää kyllä kaiken väkivaltaisuuden takia. Larsson kuvaa näissä kirjoissaan naisen vaikeaa asemaa miehisen vallan alla ja Salanderin varsin raju hahmo ikään kuin peilaa koko alistetun naishahmon kurjuutta.

*************

sl4.jpg

Sarjan ensimmäinen opus on nimeltään "Miehet, jotka vihaavat naisia". Alussa tutustumme Blomkvistiin, joka tuomitaan vankeuteen herjaamisesta, mutta joka saa myös erikoisen tehtävän selvittää rikkaan pohatan kadonneen ja murhatuksi luulleen sukulaistytön kohtalon. Tämän tarinan aikana astuu myös Lisbeth Salander kuvaan mukaan ja erillisenä tarinana selviää kokonaisuudessaan päähenkilöiden ja hieman heidän taustoillaan häärivien ihmisten asema. Tiukkaa ja yllättävää, hyvin kehiteltyä tarinaa koko juttu alusta saakka.

**********

sl3.jpg

Toinen kertomus on sitten nimeltään "Tyttö joka leikki tulella", missä Salander on selkeästi suuremmassa osassa kuin Blomkvist. Larsson kuljettaa lukijan kymmenien vuosien taakse vastavakoilun maailmaan ja sillä tavoin selvittää paljon sitä, miksi Salander on sellainen kuin on. Kirja päättyy sopivasti niin, että lukijan on pakko haalia kolmas tarina luettavakseen ja mielellään heti eikä kohta.

**********

sl1.jpg

Kolmas tarina on edelleen varsin hurja paljastaen suuria yhteiskunnallisia salaisuuksia ja selvittäen lopultakin Salanderin elämän kaikki julman väkivaltaiset vaiheet. 

Lagercrantzin kirjoittama neljäs Blomkvist/Salander - tarina on minulla kesken ~ ihan alussa, mutta on jo nyt vakuuttanut minut, että se kannattaa lukea.

Kirjoista on tehty samannimiset elokuvat, jotka nekin olen nähnyt, mutta eihän niissä saa sitä intensiteettiä, mitä kirjoissa ~ ei niin millään. Jos haluaa jännittävän, mielenkiintoisen ja koukuttavan lukukokemuksen, kannattaa kävellä lähimpään kirjastoon ja lukea tämä sarja. Hämmästyn kyllä, jos tämä jättää lukijan kylmäksi.