Vappu on sellainen juhla, että siihen voi liittyä jääkylmää talvista tuskaa tai sitten se voi olla jo hyvinkin kesää enteilevä tosi lämmin hetki tai sitten mitä tahansa siltä väliltä. Vappusään varaan ei kannata hirveästi etukäteen varata mitään ja melkein vasta pari päivää ennen hulinoita alkaa olla selvää, millaisessa kelissä tätä ylioppilaiden, työväen ja käytännössä koko kansan juhlaa vietetään.

Yhteistä kaikille vapuille ovat vanhat marssi- ja kokoontumisperinteet, teekkareiden ja muidenkin ylioppilaiden sähellykset, Mantan ja muidenkin patsaiden lakitukset, sima, munkit, tippaleivät ja tietenkin vanha kunnon ilojuhla asiaankuuluvine juomineen. Arkipäivälle sattuva vappu on sitten tietenkin vapaapäivä, kuten tänäkin vuonna - keskiviikkohan nyt on.

Minä en ikinä ole ollut mitenkään hillittömästi isojen vappuhulinoiden viettäjä. Toki sitä juhlittiin enemmän tai vähemmän silloin opiskeluaikana, mutta eivät ne bileet mitenkään käsittämättömän mieleenpainuneita ole - jotakin kai silloin touhuttiin.

Kun muutimme Vihtiin, meillä oli jo Essi-vauva ja hän oli juuri ja juuri vuoden vanha, kun ensimmäinen Vihdin vappu vietettiin. Olimme varmaankin kotona ellei sitten käyty Kotkassa tai Helsingissä sukulaisten luona. Myöhemmin tätä kevään juhlaa vieteltiin paljon kotosalla ja ystävien luona, mutta mitään ehdotonta perinnettä ei meille ole koskaan syntynyt. Välillä olemme olleet kahdestaan ja käväisseet milloin missäkin, meillä on ollut vieraita ja joskus on ollut niin, että Irmeli on ollut siskonsa kanssa reissussa ja minä olen ollut itsekseni kotona ja ainakin kerran kavereiden kanssa Lipetissä (jonne en jäänyt yöksi, vaan tulin kyllä kotiin).

Tänä keväänä ajelimme sitten ystäviemme Mirvan ja Petrin luo Kymenlaaksoon. Olemme tunteneet jo yli kolmekymmentä vuotta ja tapaamme muutaman kerran vuodessa milloin meillä ja milloin heillä. Emme tee mitään ihmeellistä, vaan otamme rennosti jutellen, soitellen, laulellen, syöden ja vähän ulkoillenkin, jos vaan kelit sen sallivat. Tavallaan on pakko sallia, koska heillä on kaksi koiraa, joita on ulkoilutettava kelistä riippumatta.

kuono.jpg

Tämän kuvan kuonolainen on irlanninsetteri Sylvi. Tämä rotu vaatii todella paljon liikuntaa ja onneksi ystävämme asuvat sen verran maaseudulla, että koira pääsee vapaasti juoksemaan metsään pari-kolme kertaa päivässä. Muuten se on sitten erittäin seurallinen ja ns. kuoliaaksi rapsutettava. Kun se vähän tutustuu, alkaa kuonolla tökkiminen ja tassulla taputtelu ja kun itse istuu sohvalla, hyppää se melkein syliin ja vaatii ruopsutusta. Hyväluontoinen ja kiltti otus.

jaala2.jpg

Tämä on Alma, skotlanninpaimenkoira. Ihan samanlainen vaatija kuin Sylvikin, mutta ehkä astetta iisimpi. Toki sekin haluaa tulla rapsuteltavaksi, mutta ei todellakaan niin rajusti kuin se toinen.

Molemmilta koirilta on piilotettava pöydälle laitettavat ruuat. Kun silmä vähänkin välttää, sinne kitusiin katoaa hyvin nopeasti kaikenlainen koiralle maistuva eväs ja ne sapuskat ovat sitten ihmiseltä sillä erää menetetyt.

**************

Mukavasti tämä vappuaatto sitten sujui ja kun sekä meno- että paluumatka saatiin tehdä hyvässä kelissä ja rauhallisen liikenteen seassa. Parissa tunnissa tuon reissun rykäisee menemään ja näin sitten ollaan taas kotosalla ja toukokuu on lähtenyt liikkeelle.

Ylioppilaslakki ei löytynyt...

jaala1.jpg