Vihdin Kamarikuoron sointi parempi kuin koskaan

Kun musiikin maisteri, urkutaiteilija Kaisa-Leena Hannikainen tuli vuoden 2014 alussa Vihtiin kanttoriksi, alkoi hän melko pian yhdessä miehensä, Sibelius-Akatemian lehtorina toimivan musiikin tohtori Jorma Hannikaisen kanssa etsiä sellaisia laulajia, jotka haluavat panostaa vaativiin kirkkolaulumusiikin tuotoksiin. Aika pian löytyi kuoroksi riittävä määrä innokkaita ja näin syntyi Vihdin Kamarikuoro. Kuulin sitä aika pian toiminnan alkamisen jälkeen ja palavan polttava halu päästä mukaan iski välittömästi. Tuohon aikaan olin vielä työn ja muiden harrastusteni takia niin kiireinen, että en halunnut sitoa itseäni melkoisen vaativaksi tietämääni toimintaan ja niin kului aikaa, kunnes tammikuussa 2017 kävin koelaulussa ja paikka tenoririvissä avautui.

kuorto.jpg

Kuoro on tarkka instrumentti

Kuoro on johtajansa soitin. Johtajalla on äärimmäisen tärkeä tehtävä löytää sellainen vire, että laulujen esittäminen näyttää ja kuulostaa helpolta ja vaivattomalta. Kaikkien soittimien viritystä on tarkistettava ja kuunneltava koko ajan. Niin on myös laulukuoron soinnin puhtauden laita. Jorma Hannikainen on erittäin tarkka ja taitava kuulemaan pienetkin säveltasojen heittelyt ja siinä on kuoron vahvuus. Muutamalla ponnekkaalla harjoituksella ja toistolla hän saa ensin yhden stemman soimaan kunnolla ja sitten koko kuoro mukaan ja Antero Mertarannan sanoin - se on siinä. Kaisa-Leena Hannikainen täydentää hyvin näitä ohjeita. Tiimityö on sulavaa.

jorma.jpg

Hyvä kitara tai vaikkapa viulu vaatii kielten vaihtoa. Piano pitää virittää säännöllisesti. Hyvässä kuorossa ei vaihdeta laulajia niin usein, vaan kuorossa on laulajien pidettävä äänestään huolta. Vihdin Kamarikuorossa tämä on ymmärretty mainiosti ja niinpä kuorolla on laulunopettaja, joka ohjeistaa laulajia sekä yhteisharjoituksissa että yksilöllisillä laulutunneilla. Kuorolaistemme lauluääntä on koko alkutaipaleen ohjannut kirkkomusiikin maisteri, kanttori, laulutaiteilija, sopraano Helianna Herkkola, joka on syksystä alkaen hakenut lisäoppia Pariisissa. Tällä hetkellä laulunopettajana toimii niin ikään kirkkomusiikin maisteri, kanttori, laulutaiteilija, tenori Juho Punkeri.

Tänä keväänä kuoro on myös lähtenyt ikuistamaan tekemistään tekemällä äänityksen, joka sitten julkaistaan tämän vuoden syksyllä. Levylle tulee myös kirkon pääurkujen juhlavuoden kunniaksi Kaisa-Leena Hannikaisen soittamaa urkumusiikkia.

Kevätkonsertin rima ylittyi korkealta

Kamarikuorolla oli sunnuntai-iltana kuoroleirin päätteeksi konsertti Vihdin kirkossa. Lievän flunssani takia en päässyt laulamaan, mutta pääsinpä kuuntelemaan. Yli neljäkymmentävuotisen kuorolaulukokemukseni avulla uskallan sanoa olevani jonkinlainen asiantuntija. Leiri oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Kuoron sointi oli tavattoman puhdasta ja voimakkaiden ja hiljaisten äänten vaihtelut pysyivät tasapainossa. Kuorolaulussa on hyvin tärkeää, että koko ryhmä toimii samalla tavalla ja sen taas kuulee siitä, että yksittäiset laulajat eivät puhtaassa kuorosoundissa erotu. Jääkiekkotermejä käyttääkseni sanoisin, että jokainen syöttö napsahti kohdalleen ja lämäreissä oli hurjaa tulivoimaa.

Kuoron solisteina kuultiin Juho Punkeria, Minna Vierimaata ja Sara Leppästä. Lisäksi Punkeri lauloi Kaisa-Leena Hannikaisen säestämänä kolme laulua kuten myös Lasse Leppänen kolme laulua Sara Leppäsen ollessa flyygelin ääressä. Kirkon suurten urkujen 90-vuotisjuhlan kunniaksi Kaisa-Leena Hannikainen soitti yhden urkusoolon.  

Hieman reilu sata kuulijaa palkitsi esiintyjät mittavilla aplodeilla. Uskon, että yleisössä oli minun lisäkseni monta sellaista kuulijaa, jotka ajattelivat illan konsertin olleen Vihdin Kamarikuoron toistaiseksi vielä suhteellisen lyhyen uran yksi onnistuneimpia esiintymisiä.

kumarrus.jpg