Kyllä nyt on juhlittu. Aivan mieletön meininki Suomen lätkäjoukkueen ympärillä ja ihan ansaitusti. Nyt on kuitenkin muistettava se totuus, että Suomi ei sitä voittanut, vaan nämä pojat ja miehet, jotka siellä pelasivat sekä heidän valmennus- ja huoltojoukkonsa. Me suomalaiset saamme toki olla mukana juhlinnassa ja meidän täytyykin osoittaa ilomme ja kannustuksemme, mutta tosiasia on se, että nämä vikkelät äijät polvihousuissaan tekivät sen arvokkaimman työn. Toisaalta ilman meitä faneja ei olisi joukkueita eikä pelejä.

Ehkä nytkin ne, jotka eivät ymmärrä minun innostuneisuuttani itse peliin, pääsevät taas vähän perille siitä, mikä sen innostuneisuuden aiheuttaa. Päinvastoin kuin jalkapallo, lätkä on nopeaa ja jokaisessa pelissä on yllättäviä tilanteita ja toinen toistaan upeampia suorituksia. Yleensä myös kevään koittaessa liigapelit sen kuin paranevat ja esim. HIFK:n ja Pelicansien pleijarisarja oli kerrassaan huikea ja kovatasoinen juttu. Loppujen lopuksi siinäkin sarjassa pelasi kolme toissa päivänä maailmanmestaruuden saavuttanutta heppua (Oliwer Kaski, Juhani Tyrväinen ja Jussi Olkinuora) ja olisi ollut neljäskin, ellei olisi saanut Kärppä-sankari Jokiselta törkytaklausta ja loukkaantunut (Joonas Rask).

Eilen tuolla pääkaupungissa porukkaa kasautui ilmeisen paljon seuraamaan "pojan" ja joukkueen saapumista ja mikäpä ettei. Pelaajat, valmentajat ja kaikki muut Slovakian reissulla ansioituneet olivat kaksikerroksisen bussin katto-osastolla ja heidät tuotiin juhlapaikalle kaupungin läpi. ( Tämän sivun kuvat suoraan telkkarista)

lei1.jpg

******

Enpä viitsinyt katsoa koko hulinaa. Siinä kohtaa, kun Nelli Matula tuli vääntelehtimään ja nykimään lavalle, vaihdoimme kanavaa ja olimme tyytyväisiä. Seuraavia kisoja odottelemaan...

lei2.jpg