Tiistaiaamuna heti aamiaisen jälkeen pohdimme päivän ohjelmaa. Eihän näin loma-aikana tarvitse mitään ohjelmaa olla, mutta kun rouvan loma on toistaiseksi sujunut kokonaan kotihommissa, niin hieman oli tarvetta lähteä maailmalle. Minä heitin ihan ekaksi Hangon, mutta siellä ollaan oltu monta kertaa, joten otettiin uusi pohdinta. Vaihtoehdoiksi nousivat Fiskars ja Tammisaari, mutta niissäkään ei nyt ollut mitään erikoisempaa tarjolla. Hieman Helsinkiä pohdittiin, mutta se taisi pudota kohdevaihtoehtona hyvinkin nopeasti, mutta sitten Irmeli lausui taikasanan - Porvoo.

Niinpä hetken päästä Nissanin nokka itään päin ja matka kohti Porvoota. Eipä aikaakaan ja olimme perillä ja kas kummastusta. Sääennuste oli lupaillut aika pilvistä ja jopa hieman kuuroja, mutta eipä mitään - Porvoossa paistoi aurinko täydeltä terältä ja lämpötila oli juurikin sopiva, ei siis mikään helle vaan nipin napin parinkymmenen paremmalla puolella.

Porvoon ensimmäinen kohde on tietenkin Vanha kaupunki. Joen varrella on siinä Tuomiokirkon alapuolella niitä vanhoja rakennuksia, joita on muuteltu ja restauroitu kaupiksi, kahviloiksi ja ties miksi ja osahan on yksityisinä asuinrakennuksina. Kapeat, mukulakivin päällystetyt kadut olivat täynnä turreja, mutta hyvin mahduimme sekaan.

porvoo3.jpg

Meinimme ensimmäiseksi syömään, koska lähdimme liikkeelle vallan vaatimattomalla aamiaisella. Kohde oli tuttu parin-kolmen vuoden takaa, Zum Beispiel. Jostain kumman syystä keskellä vanhan kaupungin kujia on saksankielisellä sanonnalla ("esimerkiksi") nimetty ravintola, mutta ei se mitään - ruoka on tosi hyvää. Suosittelen.

Ihan tarkoituksena oli sitten käydä myös sellaisissa paikoissa, joissa ei koskaan ole vierailtu ja sellainenhan nökötti siellä mäen päällä - nimittäin Tuomiokirkko. Irmeli lienee käynyt yhdellä Thelma ja Louise-retkellä, mutta minulle se on ollut outo suuruus näihin päiviin saakka. Hieno kirkko, totta kai. Kannatti kiivetä mäelle.

tuomikirkko.jpgporvoo2.jpg

***********

Vanhan kaupungin kaduilla kulkiessaan ei voi olla törmäämättä toinen toistaan sievempiin kahviloihin. Minulla oli kohteelle yksi ehto - siellä piti olla Runebergin torttuja. Huolimatta väärästä vuodenajasta, niitä näkyi jokaisessa kahvilassa, jonka kävin tarkistamassa, mutta loppujen lopuksi valitsimme kahvila Helmin. Paikka on sisätiloiltaan aivan supersöpö, mutta lämpimän ilman takia/ansiosta menimme puutarhaan nauttimaan pienet päiväkahvit - minulla siis Ruuneberi ja rouvalkla macarone.

ruunebergi.jpg

********

Toinen merkittävä vierailukohteemme oli Runebergin kotitalo. Vanha kunnon Johan Ludvig oli ns. parempaa porukkaa ja niinpä hänen kotinsa oli luvalla sanoen pramea. Tauluja, hienoja huonekaluja, runsaasti tilaa, jota tosin kuusilapsinen perhe todella toki tarvitsikin, mutta tietäen 1800-luvun olot Suomessa, ei niitä tiloja köyhällä kansalla kyllä mitenkään liiaksi ollut. Runeberg on joka tapauksessa sellainen runoilija, että käytännössä jokainen suomalainen osaa hänen kirjoittamastaan runosta ainakin yhden ellei peräti kaksi säkeistöä. Kysehän on Maamme-laulusta, jonka J.L. kirjoitti kylläkin ruotsiksi, jota taas ei koko kansa osaa. Maamme-laulussa on yksitoista säkeistöä, mutta kuten kaikki tiedämme, siitä käytetään vain kahta säkeistöä ja maailmanmestaruutta juhlittaessa vain yksi säkeistö ja Oulun Kärppien sitä laulaessa vain yksi sana - pohjoinen. 

porvoo1.jpg

********

Kolmen tunnin vaeltelu ruokailun ja kahvin kera sujahti yllättävän nopeasti ja kun olin laittanut Easy Parkiin muka reilusti aikaa, niin tulimme parkkipaikalle kolme minuuttia ennen ajan sulkeutumista. Kotimatka sujahti ihan ripeästi, joskin Kehä III:lla oli jonkin verran ruuhkan poikasta, mutta se aukeni nopsasti.

Yhteenvetona -hyvä reissu.