Lauantai 8.6.

Santorinin matka alkoi, kun Pakariset tulivat hakemaan minut kymmenen maissa. He lähtivät Espanjaan, mutta pääsin sopivasti heidän kyydissään.

san36.jpg

Lentokentällä tapasin Santorinille lähtevät tuttavani ja pääsimme kyllä koneeseen ihan ajoissa, mutta sitten Euroopan ilmatilassa oli tukkeuma ja jouduimme odottamaan vajaan tunnin, ennen kuin kone pääsi matkaan.

san37.jpg

Lento sujui hyvin ja laskeuduimme melko tuuliselle, mutta aurinkoiselle ja lämpimälle saarelle puoli kahdeksan maissa. Siitä nopsasti sitten AM:n bussilla hotellille, Hippocampukseen, missä Toula ja Spiros ystävällisesti vastaanottivat ja pikaselvityksen jälkeen sain huoneen 11. Olenpa siinä ollut ennenkin.

san6.jpgsan11.jpgsan38.jpg

Tyhjensin matkalaukun nopsasti ja lähdin saman tien syömään Saliverokseen. Ei ollut mikään paha nälkä, joten söin vain salaatin.

Ilta vilahti äkkiä puolen yön kuvioihin ja sitten olikin aika mennä nukkumaan. Luin vähän, mutta todella vähän.

 

Sunnuntai 9.6.

Heräsin varhain ja kulutin aikaani lukemalla ennen kuin pääsin aamiaiselle. Vanhaan tapaan Hippocampuksessa on hyvä aamiainen ja nyt uutena tuttavuutena uusi kahvikone.

Syötyäni kävin vuokraamassa skootterin, joka oli tällä reissulla nimeltään Black Magic. Kas, kun se on musta.

san25.jpg

Ajelin sitten Thiraan, missä tapasin Markun, Lillin ja Raunin, jotka olivat tulleet Kreetan lomaltaan vilkaisemaan, millainen on Santorini. Kuulemma erittäin kiva. Kävimme arkeologisessa museossa ja syömässä pitat.

Thira-reissun jälkeen kävin uimassa Monolithoksen rannassa. Kova tuuli, mutta siellä on se suuri aallonmurtaja ja sen vieressä oli ihan hyvä pulikoida. Ajoin sitten takaisin Kamariin ja kävin siinäkin uimassa. Oli toki kovat aallot, mutta ei haitaksi asti. Kävin samalla reissulla syömässä horiatikin.

Viiden aikaan lähdimme kavereiden kanssa Oiaan, missä kävimme ruokailemassa. Söin moussakan. Ihastelimme auringonlaskun ja sitten palasimme saman tien Kamariin. Aika väsynyt alkoi olo olla ja niinpä kävin nukkumaan hyvinkin yhdentoista jälkeen.

san32.jpg

Maanantai 10.6.

Heräsin aikaisin ja jatkoin kirjaa siitä, mihin illalla jäin. Linnut pitivät ulkona aika taivaallista meteliä.

Aamiaisen jälkeen suoritin paksun rasvauksen ja lähdin Piilokirkolle. Kapuaminen on leikillisesti ollut eläketestini ja totesin, että ei vieläkään tarvitsisi - ihan helposti lopulta sinne ylös asti pääsin. Viivyin siellä tunnin verran katselemassa maisemaa ja lukien ja toki viettäen pienen hetken luolassa.

san24.jpgsan34.jpgsan33.jpgsan23.jpgsan35.jpg

Alas päästyäni piti tietenkin mennä uimaan. Kuten en koskaan ennenkään, en nytkään viipynyt rannassa varttituntia pitempään - sen mitä nyt uimispulahdukseen kului.

Iltapäivän aikaan kävin syömässä pitan ja kahvilla ja iltapäivän kääntyessä illaksi vielä salaatilla. Uimassakin ehdin käydä, mutta muuten loppuiltapäivä kului  kirjan (David Lagercrantzin "Se, mikä ei tapa") kanssa ja se sitten päätyi loppusanoihin vielä auringon valaistessa täysin selkeää sinitaivasta.

Mitäs tuossa sitten muuta kuin iltaruokailu - tällä kertaa Family tavernassa ja sitten ”iltasaduksi” uutta David Lagercrantzia ("Tyttö, joka etsi varjoaan") ja sitten unten maille.

 

Tiistai 11.6.

Taas heräsin aikaisin. Kuudelta tai silleen ja jatkoin sitten kirjan kanssa siitä mihin illalla jäin. Sitten aamiainen, runsas rasvaus ja skootterin selkään.

Ajoin saaren toiselle puolelle ja löysin sellaisen rannan, missä en kuuna päivänä ollut käynyt uimassa. Ihan samanlaistahan tuo vesi oli kuin muuallakin tällä saarella, mutta oli mukava nähdä uusi paikka.

san26.jpg

Ajelin takaisin Kamarin kylälle ja jatkoin vähän aikaa kirjaani ennen kuin lähdin katsomaan, löytäisinkö  polun Firostefanin edustalla olevalle Skarokselle. Sitä en ihan osaa sanoa, mitä siellä on koskaan ollut, jos mitään, mutta kun se siinä mukavasti töröttää ja sinne on tehty hyvä kulkuväylä, niin eikun katsomaan. Tuo kohde on ollut mielessäni jo tosi kauan, mutta en vaan ole koskaan sinne onnistunut menemään. Viime kesänä olisin mennyt, mutta en löytänyt polun alkua, eikä se ihan superhelposti löydykään. Kävinpä ihailemassa sitä ja olihan sieltä taas minulle ihan uudet komeat näköalat. Aika rankkaa oli tuo kiipeily, mutta kun kiiruhdin hitaasti, niin ei siinä sitten mitään.

san17.jpgsan19.jpg

Vielä ehdin Kamariin saavuttuani uimaan ja sitten olikin aika lähteä iltasapuskalle. Nyt söin Syrtakissa jotain kanasapuskaa - hyvää oli. Katselin netin kautta Paavo Nurmi Games-kisoja, missä suomalaiset tekivät todella hyviä tuloksia.

Keskiviikko 12.6.

Heräsin taas varhain. Aamiaisen aikana luin padilta Hesarin, kuten joka aamu täällä ollessani ja siinä hurahti hyvinkin puolitoista tuntia. Kymmenen maissa tuli nuori mies tuomaan minulle auton, jonka yksissä tuumin olimme päättäneet ottaa päiväksi. Siis  Santorinilla oli matkalla tämän viikon aikana kaksi kuorokaveria, yksi entinen työkaveri ja heidän ystävänsä ja olin sitten luvannut näyttää tietämiäni paikkoja, jonne yleensä eivät ihmiset eivät mene. Teimme auton paperihommat pikaisesti ja siitä sitten lähdimme kohti nähtävyyksiä.

Ensimmäinen kohteemme oli vanha kirkko Kamarin ulkopuolella. Sehän on yli 1000 vuotta vanha ja ajan patina siinä näkyy, kuten se, että turkkilaisvallan aikana sitä oli käytetty aasitallina. "Tallia" oli lämmitetty tietenkin polttamalla puita sisällä ja niinpä seinämaalaukset olivat peittyneet nokeen. Sitten, kun kreikkalaiset taas saivat sen takaisin kirkkokäyttöön, he pesivät seinät ja kuvat saatiin taas näkyviin.

san20.jpg

Sitten kävimme Profitis Iliaan huipulla, mikä oli kova temppu korkean paikan kammoa kärsivälle kaverillemme, mutta tyylikkäästi hän kulki polua pitkin ja pääsimme vuorella niin korkealle kuin siellä nyt voi käydä.Toki kävimme katsomassa sen luostarin kirkon ja ihailimme maisemia kirkon vieressä olevalta tasanteelta. Seuraavaksi vierailimme Pyrgoksen linnoituksessa ja katselimme pikku matkamuistomestoja siinä rappusten varrella. Reitin varrella oli pari kirkkoakin, jonne menimme enemmänkin vilvoittelemaan kuin kirkkoa ihailemaan, mutta toki niitä katseltiin. Nälkä pääsi yllättämään ja niinpä söimme kevyen päivälounaan Pyrgoksen tavernassa.

Lounastettuamme jatkoimme matkaa ja kävimme Akrotirin majakalla, missä siis ei varsinaisesti ole mutta ihmeellistä kuin vallan upeat näköalat. Niemestä jatkoimme matkaa Akrotirin kaivauksille, missä oli hyvä katsella arkeologisia kaivauksia, koska koko paikassa ei varmaan ollut kymmentä ihmistä enempää. Varmaan rauhallisin reissu, mitä ikinä olen sinne tehnyt. Se, mitä en ollut koskaan aiemmin huomannut (ehkä sitä ei ole ollut), niin keskellä kaivauksia oli iso televisioruutu, ja siellä pyöri animaatio siitä, millainen eräs kylän rakennuksista oli ollut silloin 3500 vuotta sitten. Hyvin kiva juttu. 

san9.jpg

Tässä kohtaa kävimme Megalohorin kylässä, missä pelkästään piipahdimme ja sitten lopuksi Monolithoksen rannassa uimassa. Siinähän tuota oli autopäivälle ohjelmaa.

Illalla olin lopulta melkoisen väsy ja käytyäni syömässä rannassa, lueskelin hetken aikaa ja sitten uni löysikin kohteensa erittäin helposti.

Torstai 13.6.

Aamiaisen jälkeen lähdin ajelemaan Black Magicillä ja menin hieman päämäärättömästi sinne ja tänne. Kävin vielä vuorella niin pitkällä, että saatoin nähdä Kamarin kylän, jota ei siis näe ihan sieltä huipun tuntumasta.  Paluumatkalla söin koko viikon ainoan jäätelön. Hassua sikäli, että pidän jätskistä, mutta koko viikolla ei oikein tehnyt mieli syödä sitä. Sellainen hikeilyn aiheuttama suolan tarve oli koko ajan.

Iltapäivä sujahti sitten uiden ja lukien sekä leffaa katsoen. Minulla oli parikin elokuvaa jäänyt kesken ja niinpä siinä siestaa viettäessäni katselin elokuvaa, jonka tosin taisin osin nukkua ohi.

Illansuussa aamulla Santorinille tulleet ystäväni soittivat ja niinpä teimme treffit heidän hotellilleen kuudeksi. Istuimme aikamme rutajamassa ja sitten lähdettiinkin etsimään ruokapaikkaa, mikä löytyi helposti eli menimme Family Tavernaan. Kuten tavallista, hyvät suurukset. Olihan mukavaa höpötellä kavereitten kanssa ja nauroimmekin, että hassua, että pitää lentää yli 3000 kilometriä tavatakseen ihmisiä, jotka asuvat kymmenen kilsan päässä toisistaaan.

Sitten taas iltahommat normaalisti ja kuten joka ilta muutenkin, alkoivat silmät mennä kiinni kirja sylissä.

Perjantai 14.6.

Taasen heräsin suhteellisen aikaisin - kuuden maissa. Luin ja kuuntelin Radio Suomea, koska aamiaiselle pääsi vasta kahdeksalta.

Seuraava vaihe oli suunnata Oiaan (= lausutaan iia). Lentokentän läheltä lähtee nykyään uusi tie läpi saaren ja näin ei autoilijoiden enää tarvitse mennä Thiraan ajaessaan saaren eteläosista pohjoiseen, vaan he pääsevät kätevästi läpi. Ajelin vähän matkaa tuota uutta tietä, mutta sitten käännyin Vourvouloksen tielle ja menin sitä kautta, kun se on skootterilla paljon mukavampi reitti. Oiassa vaeltelin kaduilla ja tutkailin pieniä puoteja ja ostin rouvalle tuliaisenkin. Olisin mennyt vanhojen kirjojen kauppaan, mutta se oli pahimmoikseen kiinni eikä minua yhtään huvittanut jäädä pariksi tunniksi odottamaan sen aukeamista.

san3.jpg

Iltapäivä sujui ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä - pita, uintia, horiatiki, uintia, lukemista, kahvilla käynti. Ihan semmoista perusjuttua. Seitsemän maissa vein Black Magicin pois ja kiittelin kovin jälleen Alekosin hyvää palvelua.

Illalla menimme taas naapurihotellin ystävien kanssa syömään ja tällä kertaa Saliverokseen. Juttua riitti niin, että tulin hotellillekin vasta kymmenen pinnassa.

san39.jpgsan40.jpg

 

Lauantai 15.6.

Kuudelta heräsin. Sama homma taas - luin ja kuuntelin Radio Suomen aamulähetystä, kunnes pääsin aamiaiselle. Siinä meni taas aikaa, kun luin Hesarin, mutta sitten lähdinkin rantaan. Uin vähän aikaa ja sitten taas hotellille, kun piti alkaa se pakkaushomma. Eihän siihen kauan mennyt ja sellaista odottelua ja netin selaamistahan se oli, kun ei enää viitsinyt mennä huhkimaan minnekään, kun en halunnut kovin hikiseksi enää itseäni rasitella.

san7.jpg

Iltapäivä kului vähän sellaisessa fiiliksessä, että joutaisihan tästä lähtemään. Juttelin hotellin henkilökunnan kanssa ja täytyy tässä ihmetellä, kuinka Spiros oikein voi muistaa tyttäreni ja hänen miesystävänsä kahden vuoden takaa. Se, että muistaa heidän olemassaolonsa, mutta kun ensimmäisenä iltana kysyy ihan nimillä, mitä heille kuuluu. En minä muista kahden vuoden taakse, muuta kuin, että se aika taisi mennä. Ihmisiä, joita tapasin viikon aikana pari vuotta sitten, en kyllä millään muista - en etenkään nimeltä. 

san8.jpg

Kävin vielä syömässä ja sitten vähän ennen viittä tuli AM:n bussi ja lopulta kaikkien lentokenttätohinoiden jälkeen istuin Finnairin Airbus-koneessa paikalla 36C ja hieman ennen puolta yötä tumpsahdimme mukavaisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle, missä tytär oli vastassa ja reissu hiljalleen paketissa.

san41.jpg