Joskus ennen kännykkämaailmaa radiossa annettiin hätätapauksissa hyvinkin henkilökohtaisia ilmoituksia ihmisille, joiden piti ottaa syystä tai toisesta yhteyttä kotiin. "Herra Matti V...nen, matkalla jossain Suomessa. Ottakaa välittömästi yhteyttä kotiin. Toistan. Herra Matti V...nen, matkalla jossain Suomessa. Ottakaa välittömästi yhteyttä kotiin." Mahtoi olla järkytys herra V...selle kuulla tai saada vaikkapa hotellin kautta tuollainen viesti. Toinen juttu on se, että miksi herra V...nen ei matkalla muuten ottanut yhteyttä kotiin ja pikaisesti selvittänyt matkan etenemistä. Meillä on aina ollut sellainen tapa, että perheemme (me ja lapset, Irmelin sisko, vanhemmat, kun he vielä elivät) saa meiltä matkan varrella tiedon, että olemme kunnossa ja kaikki on hyvin. Etenkin meidän vanhempamme, jotka eivät olleet matkustelleet, olivat aina huolissaan, kun olimme jossain ja varsinkin kun aloimme 80-luvun lopulla lentämään etelään päin.

Viime viikon aikana olimme sitten todellakin matkalla jossain Suomessa. Ei hirveän kaukana, mutta kuitenkin niin, että lähes 2000 kilometriä tuli auton mittariin. Suomi on suurien etäisyyksien maa ja sen kyllä huomasi, kun siirryimme paikasta toiseen. 

Lähdimme viime viikon maanantaina sitten matkaan Kivijärvelle, Keski-Suomeen. Valitsemamme reitti on hyvä ja eipä tuota matkaa juuri lyhyempänä saa tehdyksi. Ajoimme ensin Lahteen, sieltä Jyväskylään ja sitten Saarijärven ja Kannonkosken kautta perille. Hieman reilu 400 kilometriä, mikä ei loppujen lopuksi ole paljon, kun kuitenkin ihan pohjoisimpaan Lappiin pitää ajaa yli tuhat. Viitisen tuntia tuo reissu kesti pysähdyksineen. 

Tiistaina ajelimme sitten ystävien kanssa Kaustisen kansanmusafestareille. Matkaa Kivijärveltä Kaustiselle on hieman reipas 100 kilsaa eli reippaan kaksisataa tuli siinäkin autoa kulutetuksi.

Nämä reissut sujuivat aika iisisti. Torstaina lähdimme Kivijärveltä ja ajoimme länsi-itä suunnassa Kuopioon pitkin sinistä tietä. Ai taivas, että se oli tylsä reitti. Koko ajan metsää molemmin puolin tietä eikä juurikaan asutusta, koska reittivalintamme ei ollut ihan se kaikkein vilkkaimmaksi arvioimamme. Ei se kovin pitkä se matka ollut - kuta kuinkin parisataa kilometriä ja kohokohtana visiitti Urkki-pressan syntymäkodissa Pielavedellä.

auto2.jpg

*******

Kuopiosta ajelimme sitten perjantaiaamuna Kolille, mistä tuli matkaa kaiketi joku 150 kilometriä ja edelleenkin aika tylsää tietä - tosin torstaiseenkin tapaan hyvin rauhallista, mikä tietenkin Etelä-Suomen ruuhkiin tottuneille oli ylellisyyttä.

Kolin alueella ajelimme pieniä pätkiä sinne ja tänne, koska kaikki vähänkin näkemisen arvoinen oli joka tapauksessa yli meidän kävelykestävyytemme takana. Sellaista pientä edestakaisin ajeluahan se oli, mutta kolean ja sateisen sään takia oli jotkut vähäisimmistäkin siirtymisistä tehtävä autolla, jotta pystyimme välttämään a) pahemman kastumisen ja b) kylmettymisen.

Eilen sitten ajoimme Kolilta kotiin, mutta emme lyhintä reittiä. Jätimme nimittäin Kivijärvelle siellä tarvitsemani soitin- ja äänitysarsenaalin, koska en uskaltanut ottaa niitä matkaan, koska en tiennyt tarkkaan, millaisissa paikoissa auto joutui yöpymään. Niinpä meidän oli siis koukattava Kivijärven kautta takaisin, mikä pidensi matkaa lopulta yli 200 kilometriä. 

Lähdimme Kolilta eilen aamulla tasan kello kahdeksan. Ajoimme Juukaan, sieltä Siilinjärvelle ja sitten Viitasaarelle, mistä sitten Kivijärvelle. Siitä tuli jo yli 300 kilsaa. Tuollaisen ajopäivän tekee hankalaksi se, että meitä oli autossa kaksi kuskia, joista kumpikaan ei ihan taivaallisesti rakasta autolla ajoa. Etukäteen olin jo laskenut, että ajamista tulee yli kymmenen tunnin verran ja siksi teimme sellaisen ratkaisun, että ajamme vuorotellen tunnin pätkiä, mikä oli kerrassaan loistava ratkaisu. 

auto1.jpg

Irmeli aloitti, minä otin toisen tunnin ja niin edelleen. Koska me olemme kovia nukkumaan autossa, pääsimme oman ajovuoron jälkeen vaipumaan horteeseen ja niinpä tuo matka sujui mukavasti Spotifyn soittolistojen tarjotessa meille itse haluamaamme musiikkia, joka tosin illan loppuvaiheissa muuttui omituiseksi (lue: Janis Joplin), mutta tuollaisen ajorupeaman päälle alkaa jo olla hieman omituinen olo kaikkiaan muutenkin.

Kivijärvellä viivyimme sen verran, että kävimme Jarmon (= veljeni) ja Salmen (= edellisen vaimo) kanssa syömässä ja sitten enoni luona hakemassa soittimet. Kivijärveltä lähdimme sitten tasan kolmelta ja vuorottelusysteemi jatkui hyvin, joskin loppujen lopuksi Irmeli ajoi kotiin ilman vaihtoa Mäntästä saakka, kun kerran hyvin jaksoi. Tähän tietenkin vaikutti se, että meillä on ajomukavuudeltaan aivan erinomainen auto, joka vielä kaiken lisäksi on tarvitessa niin nopea, että rekoista ja muista hitaista ajoneuvoista pääsee helposti eroon. Irmeli joutuu työnsä takia ajamaan paljon ja onkin erinomainen ajaja eli vastoin kaikkia tyhmiä sterotypioita, joiden mukaan keski-ikäiset naiset ovat muka huonoja tai vähintäänkin epävarmoja ajajia. Niin varmaan ovatkin, jos he eivät aja riittävän paljon. Eivät ne keski-ikäiset miehetkään mitään kaksisia kuskeja ole, jos eivät ole tarpeeksi treenanneet ja valitettavan paljon on maailmassa sitä, että miehet luulevat olevansa hyviä ajajia, mutta eihän se ole kromosomeista kiinni. Jos rupeaa katselemaan tuolla tien päällä autoihin, niin kylläpä se mies sitä peltilehmää vie ja rouvanen istuu pääasiallisesti vieressä, vaikka herra olisi kuinka väsynyt ja toinen pirteänä vieressä.

Minä hoitelin tiskijukan hommaa Spotifysta ja rouva ajoi. Erinomainen työnjako. Sanoinkin rouvalle, että pidetään tästä jaosta kiinni tulevaisuudessakin.

auto3.jpg

*******

Kotipihaan ehdimme mukavasti jo ennen kahdeksaa ja sitten pikaisesti romppeet autosta ulos ja tämän reissun pistettä alettiin pyöritellä.