Tonttimme etu- ja takapihalla on orapihlaja-aita. Se on aikoinaan ollut julkisivulautakunnan vaatimus tämän kadun asukkaille ja niinpä tällä hetkellä edelleen katumme varrella on kolme taloa, joiden kyseenalaisena koristeena on mainittu aita. Jokunen vuosi sitten yhden talon omistaja kaivatti koko aidan katepillarilla pois ja istutti tilalle keveämmän pensasryhmän. 

Minä en oikeastaan pidä sitä rumana, mutta on siinä omat ongelmansa. Se on piikkinen ja kasvaa nopeasti. Sitä on leikattava vähintään kerran kesässä ja jos kasvuaika on suotuisa, sitä voi joutua räpeltämään vielä syksynkin lähestyessä. Kun muutimme tähän taloon, oli edellinen omistaja halunnut tiukasti pitää yksityisyydestään kiinni ja niinpä tässä oli reippaasti yli kaksimetrinen "metsä", jonka leikkaaminen ensimmäisenä kesänä oli ihan järjettömän rankka homma, vaikka hankinkin silloin sähkösahan. Seuraavana keväänähän muistaakseni koko pusikko vedettiin maan tasalle.

************

Eilen oli taas parturipäivä. Aita oli kerinnyt kasvaa melkoiseksi pusikoksi toukokuun päivistä alkaen ja pääsi kasvamaan aika lailla, koska normaali leikkuriaikani on ollut jo ennen juhannusta. Tänä vuonna en kuitenkaan siinä kuumudessa innostunut leikkaushommista ja odottelinkin parempia päiviä. Sellainen hetki siis tuli eilen.

Olen nähnyt usein, kun pensasaidan leikkaajat virittelevät joitakin naruhässäköitä varmistaakseen aidan suoruuden. Minä en ole sitä tehnyt ikinä. Aloitan leikkaamisen tuolta alanaapurin tontin reunalta ja käyn aina välillä katsomassa kadulta, miltä aita näyttää. Sen suora leikkaaminen on kohtuullisen helppoa ja tosiaankin, kun ajoittain katsoo sitä vähän kauempaa, niin hyvä siitä tulee.

ora1.jpg

Minulla on siis sähkösaha. Jotta pystyn leikkaamaan koko aidan, joudun retuuttamaan perässäni kolmikymmenmetristä jatkojohtoa - itse asiassa kahta toisiinsa liitettyä. Yhden kerran koko tämän reilun kahdenkymmenen vuoden aikana olen onnistunut katkaisemaan tuon johdon sahalla, mikä ei suinkaan aiheuttanut sähköiskua, mutta sulake kyllä kärähti. 

Etupihan aidan sain leikatuksi kokonaan alle puolessa tunnissa. Ei siinä kauan nokka tuhise, kun ei tosiaan ala mitään viivoja vedellä. Hieman se mutkittelee ja on epätasainen sieltä täältä, mutta siistiytyi kuitenkin olennaisesti.

ora2.jpg

********

Kurjin homma koko aidan leikkauksessa on siivoaminen. Teet niin tai näin, aina on sormissa ja jaloissa pieniä haavoja, koska orapihlajan piikit ovat teräviä ja vahvoja. Haravalla se kasaaminen kyllä onnistuu helposti, eihän siinä mitään, mutta sitten ne on nostettava kuitenkin jonnekin ~ peräkärryyn, pressulle, kottikärryyn, mihin nyt milloinkin. Tällä kertaa olisin kasannut jäännökset peräkärryyn, mutta en sitten saanut lainatuksi mistään sellaista ja oli otettava käyttöön plan b. Irmeli haravoi risut pieniksi kasoiksi ja teimme niistä sitten pressupussit.

ora3.jpg

Vuosien varrella olemme vieneet jonkin verran aidan rippeitä kottikärryllä tuohon lähelle sellaiseen paikkaan, mihin luonnossa maatuvat jätteet on voinut viedä, mutta viime vuosina emme ole sitä enää tehneet, vaan olemme vieneet jäännökset jäteasemalle. Nyt siis tällä kertaa pressuihin käärittyinä. Kyseinen menetelmä on helppo ja nopea, joskin vähänkin suurempi risukasa olisi vaatinut kahta käyntiä jättärillä, koska auto alkoi käydä pieneksi. Sinne ne kuitenkin näppärästi ja siististi saatiin.

ora4.jpg

***********

Rosk'n Rollin jäteasema on Koivissillassa, ihan lähellä ja tällaiset pihajätteet saa sinne viedä ilmaiseksi. Tuokin reissu oli varsin nopea ja sinne menivät niin orapihlaja-aidan kuin muoviseen jätesäkkiin kasaamani ruusupuskan jätökset.

ora5.jpg

*********

Uskoisinpa, että seuraava työ tuon etupihan aidan kanssa tapahtuu moottorisahalla. Aita tarvitsee aina silloin tällöin katkaisemista ja kun se alkaa lähestyä taas kahden metrin korkeutta, katson (ehkä) järkeväksi vetää se maan tasalle. Äkkiä se siitä kasvaa taas reheväksi. Olemme asuneet tässä talossa reippaan kaksikymmentä vuotta ja olisinkohan kaksi kertaa sen liipannut nurin - totta puhuen, en muista.

Oli miten oli, tuskinpa enää tänä kesänä tarvitsee tuon kanssa mitään ihmeitä, mutta katsellaan joka tapauksessa.