Woodstockin festari oli huikea pop- ja rock-musiikin tapahtuma Yhdysvalloissa vuonna 1969. Se oli hippikauden ja Vietnamin sodan vastustuksen ja vaikka minkä tunnustapahtuma ja siitä on puhuttu paljon koko tämän viidenkymmenen vuoden ajan sen päättymisenkin  jälkeen. Musiikin lisäksi siitä on jäänyt mieleen valtava yleisömäärä ja muutama negatiivinenkin juttu, mutta ei siitä sen enmpää.

Ystävämme Ari halusi kaksi vuotta sitten neljä laulavaa ja soittavaa ystäväänsä 60-vuotisjuhliinsa esittämään kaksi biisiä. Minulle tuli valitettavasti este noihin juhliin ja niinpä niitä lauluja ei sitten esitetty. Arin kotitalo Kivijärvellä on kuitenkin todella iso ja niinpä hän ehdotti, että me neljä musikanttia tulisimme sinne laulamaan ja soittamaan Woodstockin hengessä. Viime kesäkään ei onnistunut, mutta lopulta saimme kaikille sopivan päivän (ja illan ja yön, kuten lopulta osoittautui) ja niinpä viime keskiviikkona tämä porukka kerääntyi Kivijärvelle, viritti soittimet ja alkoi musisoida.

Olin tehnyt jo etukäteen jonkin verran hommaa tekemällä hieman pohjia biiseille ja etsimällä etukäteen esiin tulleille toiveille sanat ja soinnut. Pohjatöitä tein kotistudiossa ja lähtiessämme Kivijärvelle minulla oli viiteen biisiin etukäteisjuttuja.

studio.jpg

*********

Me tulimme paikalle maanantaina, kävimme tiistaina Kaustisella ja sitten kun sattui olemaan aikaa, kasasin soitto- ja äänitysarsenaalini kuntoon.

Keskiviikkona valuivat loputkin musikantit paikalle eli Risto, Timo ja Pekka. Söimme ja nautimme alkumaljat ja sitten laitettiin pillit ja pelit soimaan. Ristolla oli mukanaan rumpu (virveli ja haitsu), kitara, huuliharppuja ja taisi olla vielä jotain. Pekalla oli montakin kitaraa, irlantilainen bouzouki, saksofoni (jota hän soitti kerta kaikkiaan huiman upeasti Dylanin Knockin' on heaven's door-biisissä), basso ja olisiko ollut vielä jotain. Timolla oli kitara ja minä olin pakannut matkaan pianon, kitaran ja nokkiksen.

drums.jpgpekka.jpgsakke.jpg 

bass.jpg

******

Soitimme loppujen lopuksi kuta kuinkin kaksitoista tuntia putkeen ja veivasimme monenlaista musiikkia. Arin toiveita olivat Neil Youngin tyylillä tehty Four strong winds ja John Denverin Take me home country roads. Näillä aloitettiin ja siinä sitten pitkin iltaa veivattiin lisää vanhaa huippumusaa välillä syöden ja saunassa käyden.

Minä nauhoittelin biisejä sekä yhden otoksen taktiikalla että sitten pohjia erikseen ja laulut erikseen - menetelmällä. Ei siellä juurikaan korjauksia tehty, vaan annettiin musiikin viedä. CCR:ää, Beatlesia, Bob Dylania ja niin monia muitakin. Jos musiikin taso ei noussut ihan äärimmäisiin strategisiin korkeuksiin, niin atmosfääri kyllä nousi huikean hyvälle tasolle. Totean yksinkertaisesti, että oli hauskaa. Sitä kertoo jo sekin, että veisasimme jonnekin kolmeen - puoli neljään asti ja tämä tarkoittaa yötä, ei iltapäivää ja täytyy muistaa, että kyseessä ei ollut nuorisojengi vaan keskimäärin kuusikymppisten tekemä bakkanaali.

vakava.jpg 

Puitteet tällä tapahtumalle olivat komeat. Arin kotitalo on todella suuri, kuta kuinkin 150 vuotta vanha hirsitalo ja vaikka levitimme kaikki soittimemme talon tupaan, oli siellä hurjasti tilaa ja myös kuuntelupuolelle enemmän jääneet Anja, Irmeli ja Ari mahtuivat hyvin joukkoon. Juuri ja juuri maltoimme saunoa session keskellä eikä ihan missä tahansa saunassa, vaan Arin pihasaunassa, joka sekin on todella vanha rakennus ja yksi parhaista saunoista, missä kuunaan olen kylpenyt. Risto ja Pekka juoksivat rantaan uimaan, mikä oli melkoinen temppu, koska a) matkaa rantaan on 300 metriä ja b) vesi oli kammottavan kylmää. Ja nämä sankarit kävivät siellä kaksi kertaa!

********

Kun viimein laitoimme pillit pussiin istahdimme tupaan hetkeksi ja siinä kohtaa Ari laittoi cd:ltä soimaan yhden maailman historian upeimmista lauluista, jota kuuntelimme äärimmäisellä hartaudella ~ Bridge over troubled water. Voin taata, että ei ollut hiljainen hetki :) 

bridge.jpg

***********

Aamulla sitten oli siivouksen aika. Piuhat ja pelit laitettiin pakkauksiinsa ja eihän siinä kauan nokka tuhissut, kun koko arsenaali oli pois tuvasta ja Woodstockimme pelikenttä oli tyhjä ja vähän autio. Sellainen pieni haikeuden hetki oli ilmassa, kun lähdimme itse kukin omille teillemme ja tämä kauan odotettu juhla päättyi. 

Ennen pakkaamista kasasin vielä kaikki näkyvissä olleet kitarat ynnä vastaavat ja otin ryhmäkuvan, jota emme kaikessa tohinassa huomanneet ottaa koko porukasta. Niinpä jäi vielä jotain toteutettavaa tulevaisuuteen ~ saas nähdä.

guitars.jpg