Gospel tarkoittaa yksinkertaisesti "hyvää sanomaa" ja evankeliumia. Se on myös musiikkityyli, missä lauletaan kristillisen uskon peruspilareista, mutta ei virsityyliin, vaan esim. kevyen musiikin keinoja käyttäen. Suomalaisen gospelin suuria nimiä ovat mm. Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki ja suuria bändejä esim. Pro Fide, Exit ja The Road. Nuo bändit ovat vanhoja ja niitä on varmasti tullut vuosien varrella lisää, mutta en ole niin paljon seurannut, että osaisin tähän kohtaa mainita yhtään poppoota nimeltä. 

Minä olen vuosien varrella jonkin verran ollut perusgospelin kanssa tekemisissä, mutta en koskaan mukana missään vakituisessa kokoonpanossa. Kiinnostusta olisi ehkä voinut olla, mutta aika ei olisi riittänyt, kun noita kuoroja ja Thromos on ollut koko ajan kuvioissa mukana. Yhteen aikaan säestin seurakunnan nuorisokuoroa ja sitten olin vakiopianistina Tuomasmessussa ja niissähän tuota gospelia tuli soitetuksi enemmänkin.

Eilen oli Nummelan seurakuntakeskuksessa mainio konsertti, missä pieni porukka Aino-Maria Ollikaisen johdolla esitti erityyppisiä gospellauluja. Enpä minä taaskaan tarkalleen muista biisejä, mutta se hieno Hallelujah oli aloituskappale. Aino-Marian lisäksi esiintymässä olivat Päivi Lipasti, Ilkka Lipasti, Pekka Ojasalo ja Juha Wikström. Kaikki esiintyjät lauloivat sooloja paitsi Juha, joka perinteiseen tapaan taituroi kitaransa kanssa.

Tämä pieni bändi lauloi enimmäkseen pianon ja/tai kitaran säestyksellä, mutta myös moniäänisesti a cappellana. Sattuneesta syystä tiedän, että ryhmässä mikrofoneihin laulaminen on vaikeaa - tai siis eihän laulaminen sen vaikeampaa ole, mutta sävelpuhtauden säilyttäminen kylläkin. Tässäkin toimessa tuo ryhmä onnistui vähintäänkin hyvin.

Seurakuntakeskus oli kuta kuinkin täynnä ja yleisön pyynnöstä saimme vielä kuulla yhden ylimääräisen esityksen. Minulle jäi sellainen olo, että olipa hieno esitys ja kannatti mennä.

srk.jpg