Vakaa syksyn merkki on harrastusten aktivoituminen. Suljimme Kamarikuoron nuottikansiot toukokuussa ja hajaannuimme kuin varpusparvi kuka minnekin - aika moni liiteli jopa Kreikkaan saakka, enkä minä suinkaan ollut ainoa. Nyt sitten iltojen pimetessä alkaa olla aika puhallella pölyt nuottikansioiden päältä ja ryhtyä hiljalleen hymisemään.

Jokunen viikko sitten kuoromme laulaja, Päivi, laittoi omenanpoiminta- ja toiminnanaloituskutsuviestin WhatsApp-ryhmäämme. Hänellä ynnä miehellään on talo ja iso piha pienehkön matkan päässä kirkonkylältämme ja melkoinen joukko meitä kuorolaisia sitten lopulta pystyi ottamaan kutsun vastaan ja ketjun viesteissä tuli hyvin selkeästi ilmi, että kuta kuinkin kaikki olisivat halunneet tulla, mutta erinäisiä esteitä kuitenkin oli sen verran, että omenabileet jäivät väliin.

Joka tapauksessa meitä oli kunnioitettava porukka paikalla, mikä minun mielestä kertoo kuoron hyvästä yhteishengestä. Kun siinä laulelimme joltisenkin laulun, saimme ne kokonaisina esiin, koska kaikkia ääniä oli paikalla ihan riittäväisesti.

Tapaaminen kesän jälkeen oli riemukasta. Iloinen puheensorina valtasi Päivin ja Esan puutarhan ja sankokaupalla omenia lähti lopulta illan päätteeksi laulajien matkaan. Äänihuulia viriteltiin jo omenapuiden alla (Siell' kauan on kukkineet omenapuut) ja Kamarikuoron vahvennettu mieskvartetti nimimerkillä "Lahjattomat harjoittelee" suoritti ensi esityksensä nimensä mukaisesti harjoittelematta. Lähialueen peurat ja kuoron naislaulajat saivat kuulla mm. kappaleen "Sua tervehdin" .

omppu1.jpgomppu2.jpg

******

Omenanpoiminnan jälkeen siirryimme Päivin ja Esan vanhan navetan ylisille. Siellä meitä kohtasi mahtava oleskelutila, jonka talon isäntäväki on laittanut aivan uskomattoman hienoon kuntoon. Päivi oli järjestänyt upeat ruuat, joista saimme nauttia ja toki aivan ihanasta jälkiruuasta kahvin kera.

Kun kuoro on koolla, niin olisihan se vähintäänkin outoa, jos ei laulu raikaisi. Nyt ei sitten vaan laulettu ihan perinteistä kuoromme ohjelmistoa, vaan mentiin ihan viihteelle. Perustimme ex-tempore-kamarikuoro-jazzbändin, Hessu & Sakke, joka toimi samalla periaatteella kuin pihalla laulanut mieskvartetti eli ei harjoitella, vaan soitetaan. Kännykät kuumina etsittiin laulujen sanoja ja Hessu kitaralla ja minä pianolla säestäen laulettiin Satumaa-tangosta Tiikerihaihin ja Päivänsäde ja menninkäinen-laulusta Saku Sammakkoon ja totesimme kuoromme hallitsevan mainiosti myös tämän genren.

Ihan mahtava iltapäivä ja varmasti lisäenergiaa tuli varastoon, kun nyt tulevana torstaina aloitamme Mozartin Requiemin treenaamisen marraskuun konserttia varten. En ollut ainoa, joka sanoi tai ajatteli: "Lisää näitä hetkiä!" Kuorotreenit ovat kivoja, mutta niin ovat yhteiset hetket, joissa otetaan rennommin ja puhutaan ja tehdään niitä ja näitä.

vintti.jpg