Kuten olen monta, monta kertaa kertonutkin, perustimme Thromoksen jo yli 20 vuotta sitten ~ vahingossa. Gospelia laulaneesta seurakunnallisesta soitto- ja lauluyhtyeestä väännyimme pian kevyen musiikin pariin ja sitähän me väänsimme kymmenisen vuotta, kunnes jonkun sattuman - ja kaiketi Club for Fiven ja Rajattoman innoittamana sekä minun pietini Vihdin Viihdekuoron johdossa - ansiosta meistä tuli a cappella yhtye.

Minulla ei ole niin tarkkaa kirjanpitoa, että voisin ihan tarkalleen sanoa keikkojemme määrää, mutta koska olemme olleet näin monta vuotta olemassa ja varsinkin a cappella-aikana esiintyneet siellä ja täällä varmastikin keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa, tulee jonkinlaisia yleisötapahtumia kokonaisuudessaan kymmeniä.

Missään vaiheessa emme ole erikoisen paljon jutelleet lopettamisesta. Välillä on ollut treenitaukoja, mutta näihin aikoihin saakka olemme kasannneet rivit kuntoon ja ryhtyneet veisaamaan, vaikkakaan levyn tekemisen jälkeen emme enää ole opetelleet ja tehneet erikoisen paljon uutta musiikkia. Jokaiselle keikalle on kyllä tuotu hieman tuoretta mukaan eli emme ole jatkuvasti menneet vanhalla.

Pari-kolme vuotta sitten otin lopettamisen ensi kertaa puheeksi. Kun eka kerran vakaasti ajattelin työstä eläkkeelle jäämistä, liitin siihen myös ajatuksen Thromoksen lopettamisesta. Puhuin jonkun laulajan kanssa siitä, että olemme vuosien varrella tehneet kaiken, mitä saatoimme kuvitella ja pääasia oli, ettei meidän hommamme karkaisi käsistä stressin puolelle. Koska lauluyhtye ei suinkaan ole ollut laulajien ainoa harrastus ja tässä aikojen saatossa on myös syntynyt Thromos-vauvoja, jotka nyt ovat tulleet harrastusikään eli toisin sanoen äidit ja isät ovat kiinni lasten harrastuskuljetuksissa, ovat jäsentemme kiireet lisääntyneet. Tästä taas on seurannut, että ajoittain on ollut vaikeaa saada koko porukkaa kokoon treeneihin ja kun vielä lisää matkaan herkän instrumenttimme mahdolliset sairaudet, niin onhan siinä ollut monenlaista tapahtumaa. Sen verran taitavia olemme ja tottuneet laulamaan porukalla, että olemme aina saaneet paketin hyvää formuun ja keikat onnistumaan.

Pidimme viime syksynä 20-vuotisjuhlakonsertin, joka oli erittäin onnistunut ja sai hyvää palautetta. Keikan jälkeen keskustellessamme, päätimme jatkaa joulun jälkeen, mutta sitten tuli uusi ongelma. Joskus tässä tämän vuoden alkutienoilla huomasin kuulevani huonommin ja tinnituksenkin häiritsevän aiempaa enemmän. Kävin kuulotutkimuksessa, missä todettiin selkeää kuulon alenemista ihan ikään nähden, mutta merkitsevää oli se, että laulaminen oli eri pari korvien takia hankalaa. Jäin pois Kamarikuorosta ja laitoimme lopulta Thromoksenkin pakettiin, kun tuntui, että lauluhommat käyvät vaikeammaksi koko ajan. Yhtä lailla laitoin yhden miehen bändini Oldmanin taustalle ja laulaminen ja soittaminen jäivät todella vähäiseksi. Sijaistin Hiiden Laulun johtajaa, mutta se kävi koko kevään ajan kuulosuojaimet päässä eli hieman omituiseltahan se tuntui.

Loppukeväästä ilmoitin sitten lopullisen päätökseni eli sen, että lopetan Thromoksen johtamisen. En ole eivätkä varmaan muutkaan laulajat ole etsineet uutta johtajaa ja niinpä näyttää, että koko toiminta päättyy tänä syksynä. Päätimme kuitenkin pitää vielä yhden konsertin, josta sitten kerron enemmän, kun asia kokonaisuudessaan varmistuu. Kokoonnuimme eilen ensimmäistä kertaa seitsemään kuukauteen ja lauloimme lähes kaksikymmentä laulua ja totesimme, että vanhassa muistissa koko paketti. Saamme jäähyväiskonsertin aikaiseksi suhteellisen helposti ja voimme tyytyväisin mielin jäädä eläkkeelle tästä hommasta. Se, mitä meille jää käteen koko touhusta, laitetaan pakettiin sitten joskus, mutta onhan tässä valtavat muistot ja yhteiset tapahtumat ja ikuinen yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden kasvamisen paikka. Vaikka Thromos unohtuu ympärisltöltä, me emme unohda Thromosta.

Päivi, Veronica ja Tomi puuttuvat tästä eilisen harjoituksen keskellä napatusta kuvasta, mutta kun meillä oli kaikki äänet paikalla, saimme mukavasti kaikki soundit pakettiin ja homma pelasi ihan hienosti pitkästä tauosta huolimatta.

thromos.jpg