Vuosi sitten syksyllä luovuttuani työstäni ja siirryttyäni eläkkeelle, kuvittelin, että se on siinä ja sillä bulbus. Näinhän ei käynyt, koska tartuin kiinni houkutukseen kuin ahven koukkuun ja toimin koko lukuvuoden resurssiopettajana Haimoossa, joka siis on kylä kuntamme pohjoisosassa. En itse asiassa juurikaan ollut koskaan käynyt Haimoossa koko vajaan neljäkymmenvuotisen Vihdissä eloni aikana, mutta viime vuonna se kylän raitti sitten tuli ihan tutuksi. 

Ajan kotoa ensin Herrakunnalle ja sieltä sitten joko yhtä pientä tietä tai vanhaa Porin tietä pitkin Haimoontielle. Matka sujuu vempeleestä riippuen varttitunnissa tai vähän yli, paitsi jos menisin pyörällä, saisin varata aikaa liki 40 minuuttia. Herrakunnan ja Prin tien risteyksessä on nyt tänä syksynä ollut sellainen näky, mitä ei ihan aina ole tarvinnut tai oikeastaan päässyt näkemään. Siinä on nimittäin melkein futiskentän kokoinen pelto pelkkää auringonkukkaa. Nyt, kun on ollut aurinkoista ja lämmintä, ovat nuo isot keltakukat oikein innostuneet loistamaan ja kelpaahan niitä katsella.

au3.jpgau2.jpg

*********

Viime vuonna ollessani ressuopena, minulla oli lyhyet työpäivät. Menin koululle tiistaista perjantaihin joka päivä vain neljäksi tunniksi. Maanantaisin olin eläkkeellä. Koska päivät olivat lyhyitä ja pystyimme sumplimaan auton kanssa varsin tehokkaasti, vältyimme ostamasta toista autoa. Usein vein Irmelin aamulla Ojakkalaan ja sitten menin Haimooseen. Pääsin siis varhain kotiin, hoidin siivoukset ja ruuanlaitot ja kävin hakemassa Irmelin töistä joskus neljän ja viiden välillä. Jos Irmeli ehdottomasti tarvitsi autoa, sain tarvitessa Essiltä autoa lainaksi, koska eihän hän tarvinnut sitä päivällä, koska hänen koulumatkansa on alle kilometrin. Yllättävän vähän sitten jouduin hänen mobiiliaan lainaamaan.

Tänä vuonna olen edelleen Haimoossa töissä, mutta nyt minulla on normaalin mittaiset koulupäivät, johon kuuluu oppitunnit, ns. yt-tunnit ja valmisteluihin ja purkutöihin kuluva aika eli viimevuotiseen kuutentoista tuntiin tuli reippasti lisää työtunteja. Tuo äsken mainitsemani veivaaminen yhdellä autolla olisi tällä tavoin tullut tosi rankaksi, koska Irmeli haluaa mennä töihin kuta kuinkin kahdeksan tienoilla ja kun minulla on kolme kahdeksan aamua ja haluan mennä työpaikalle valmistautumaan vähintään puoli tuntia ennen tuntien alkua, niin olisihan tuo ollut melkoista haipakkaa aamuisin. 

Siispä päädyin hankkimaan auton. Sattuipa niin, että eräs tuttavani mainitsi, että heidän pihassaan seisoo tarpeettomana vanha, mutta hyvin pidetty ja vähän ajettu Nissan Micra. Pienen neuvottelun tuloksena omistaja päätti myydä sen minulle ja kaiken lisäksi vielä huollettuna ja katsastettuna. Sain sen pari viikkoa sitten ja nyt se sitten on minun omistuksessani ja käytössä ainakin tulevan kouluvuoden ajan toki edellyttäen, että se pysyy kunnossa. Tavoitteeni on ajaa sillä vain töihin ja takaisin, mutta kyllä tässä jonkin verran on jo tullut muutakin ajotarvetta, mutta aika vähän.

nissan1.jpg

**********

Koska se on vanha, ei siinä ole yhtään mitään nykypäivän automaailman ihmeitä ja herkkuja. Ei ole ajotehostinta, ei jarrutehostinta, ei tietenkään ilmastointia, ei mitään tietokoneohjattuja toimintoja. Jarrut, valot ja kääntyvät etupyörät on. Sisällä on melkoisen kova ääni ajettaessa etenkin pienillä vaihteilla ja niinpä minä varsin pian liikkeelle lähdön jälkeen haen suuria vaihteita eikä siinä mitään, koska Pampula, joksi sen ristimme, jaksaa vääntää varsin hyvin jopa viitosvaihteella.

Se on niin pieni, että en saa digipianoani mahtumaan sinne ja saattaa olla, että ei suksiakaan tarvitse sinne tunkea. Ajoasentoni on varsin takasijoitettu, mutta mahdun siihen kyllä mainiosti. Kokonaan toinen juttu on, kuinka ahdasta kuskin takana on silloin, kun minä ajan sitä. 

nissan2.jpg

Tämä auto on ihan siisti ja kaikesta näkee, että sitä on pidetty ihan mallikelpoisesti. Korkeasta iästään huolimatta kilometrejä ei ole 160000 enempää, mikä ei vielä kovin pahalta kuulosta. Uskoisin, että pärjään ensi kesään asti noin 3000 kilometrin ajoilla, mutta eihän sitä voi tarkasti tietää. Siksi olen perustanut tuohon Pampulaan ajoseurantapäiväkirjan, johon aina merkitään ajot - kohteet ja kilometrimäärät. Sittenpähän osaan tarkasti kertoa ajettujen kilsojen määrät, kun ensi kesä koittaa. Jos auto on minulla edelleen ensi kesänä, luulisin laittavani sen pois ajosta ja ottavani takaisin käyttöön syksyllä ennen koulujen alkua, jos olen sitten enää aikeissakaan ryhtyä kouluhommiin. Sekin on sitten nähtävissä, mutta siihen asti antaa Pampulan pöristä.