No, eiväthän ne kuvat tuohon edelliseen loppuneet. Otan tässä vielä jokusen katsottavaksi.

Hotelli Lefko

Asuimme Nidrin kylän keskustassa, ihan kirkon lähellä, hotelli Lefkossa. Se on kiva hotelli, johon kuuluu kaksi rakennusta ja välissä on uima-allas. Meillä oli aamiainen, mikä osoittautui ihan hyväksi. Aika lailla samanoloinen kuin Santorinin Hippocampuksessa. Huoneistossamme oli kaksi huonetta ja tilava kylppäri sekä parveke, josta oli suora näkymä isolle parkkipaikalle, mutta eipä se lopulta haitannut. Hieman kauempana taas oli näkyvissä upeat vuoret.

lef3.jpg

Tässä uima-altaan takana on ilmeisesti ensin valmiiksi tullut rakennus, jos kohta en ole aivan varma, että onko ne rakennettu eri vai samaan aikaan. Jotenkin olen saanut sen käsityksen, että tässä näkyvä on tehty ensin. Rakennuksen ala-aulassa on respa ja ravintolatila ja sitten tuollainen pikku baari on siinä näkyvissä. Tuossa oikealla me aina söimme aamiaisen.

lef2.jpg

Tämä kuva on otettu samasta kohtaa kuin ylempikin. Me asuimme tässä. Parvekkeemme ja siis koko huoneistomme on tuon rakennuksen takaosassa eli ei siis näy tässä. 

Scorpios-saari

Aikoinaan maailman rikkain mies, laivanvarustaja Aristoteles Onassis, osti tämän kuvassa näkyvän saaren, Scorpioksen. Se on kaunis, hyvin vihreä, mutta sen historia ei ehkä ole ihan niin kaunis. Onassiksen lapset ovat kaikkien rikkauksienkin keskellä olleet loppujen lopuksi onnettomia ja hekin kuolivat loppujen lopuksi varsin nuorina. Onassishan meni naimisiin Jacqueline Kennedyn kanssa, mutta eipä sekään liitto mitenkään häikäisevän riemukas lopulta ollut.

Kävimme tuolla saarella - sen ainoalla rannalla, johon on lupa rantautua. Lefkasiltahan ei ole kuin ihan pieni matka tuonne Scorpiokselle. Käsittääkseni saari ei enää kuulu Onassiksen suvulle. Arin tyttärentytär Athina Onassis on vielä elossa, mutta eipä hänenkään elämänsä ihan ruusuista ole ollut. Ei tuo raha eikä saaren omistaminen onnea.

lef8.jpg


Länsirannan komeat uimarannat

Tässä kuvassa seison meriretkemme pysähdyspaikalla, Egremnin rannalla, jonne pääsee kyllä myös maitse, mutta kova reitti on. Länsipuolen rannat ovat ihan korkeiden jyrkänteiden alla ja toki alamäkeä pääsee ihan leppoisasti, mutta ylöspäin kavutessa iskee hiki ja happo. Takanani näkyvän kallion vaalea väri johtuu siitä, että Lefkasin maaperä on pääosin kalkkikiveä. Ihan pian Egremnin eteläpuolella on komea Porto Katsikin ranta, minkä edustalla piipahdimme, mutta emme rantautuneet.


lef6.jpg

Tomaatit eivät ole mitään pikkupalloja

Kuten kuvasta näkyy, niin tomaatit kasvavat noilla leveysasteilla melkoisen suuriksi. Tavallisen kokoinen mollukka on minun nyrkkini kokoinen - ei todellakaan mikään minitomaatti. Yhdestä tuollaisesta saa jo koko perhe riittävän annoksen. Ihan mielettömiä. Sitäpaitsi ne ovat ihan älyttömän hyviä.

lef4.jpg

Ovatko aasit vähenemässä?

Koko alkuviikon Irmeli puhui, että pitäisi nähdä aasi. Kun aloimme noin kolmekymmentä vuotta sitten kulkemaan Kreikassa, olivat aasit vallan tavallinen näky. Alkuviikosta emme kuitenkaan nähneet aasin aasia ja piti odottaa torstaihin saakka, että saimme kuunnella kyseisen kavioeläimen sulosointuista äännähtelyä. Tuo otus oli ihan selkesäti seurankipeä, sillä Irmelin kävellessä sitä kohti, lähti se juoksemaan vastaan. Oli se kyllä kiinni jossain köydessä eli ei olisi päässyt peräämme, mutta ihan hauska juttu - anyway.


lef9.jpg

Rannalla naatiskelua

Emme ole koskaan olleet kovin innokkaita rantaeläjiä. Varsinkin silloin, kun matkaan itsekseni, käyn rannalla sen verran, että pulahdan hetkeksi uimaan ja se on siinä. Tällä reissulla viivyimme monena päivänä rantsussa, luimme ja uimme ja rentouduimme ihan täydellä kybällä. Kun ikää tulee, niin menemisen tarve vähenee ja mikäpäs siinä. Nidrin rannat ovat siitäkin erinomaisen hyvät, että siellä on lähellä vesirajaa oliivipuita ja muitakin puita ja niinpä minäkin jaksoin/pystyin olemaan niissä maisemissa. Irmeli oli ennen sellainen, joka hyvinkin kesti aurinkoa, mutta ei hänkään enää ole kovin innokas palvoja ja hänellekin varjo sopii paljon paremmin.

lef7.jpg


Jäätelöä
Minä, kuten moni muukin pitää jätskistä. Se on vaan sesonkituote eli kuuluu lämpimään aikaan. Yleensä aloitan Suomessa jädehommat aika pian toukokuun lämpimissä ja sitten se jää, kun syksy tulee ja kylmät tuulet ja vihmovat sateet. Kreikassa on aivan käsittämättömän nameskeja vaniljajätskejä, mutta siitäkin huolimatta söin vain kaksi kertaa koko reissulla. Toisen laivareissun pysähdyspaikassa ja toisen Apollon-tavernan jälkiruokana (kun toivat sen on the house).

lef5.jpg


Maisemat

Vehreä ja maastoltaan hyvin vaihteleva Lefkas tarjoaa kävijälle upeita nähtävyyksiä. Tämä kuva on otettu autopäivänä vuoren rinteeltä kohti Nidriä. Kreetalla on yhtä lailla upeita vuoria ja toki monilla muillakin saarilla, mutta ihan oma juttunsa tämä Lefkas on. 

lef1.jpg