Kun palasimme 4K:n retkeltämme (Kivijärvi-Kaustinen-Kuopio-Koli) sattui ja tapahtui melkoisia juttuja, mutta siihen kohtaan sain kaiken muun hässäköinnin ohella mahtumaan myös pyöräilyhommien aloituksen. Ilmat lämpenivät ja oli suorastaan järkyttävän kuuma, mutta niin vaan pääsin liikkeelle ja kilometrejä alkoi jäädä selkäni taakse.

Ennen kuin tämä tarina menee yhtään pidemmälle, niin kerrotaan heti, että lähtökohtani ei ollut kovin erikoinen. Vaikka talvella hiihtelin ja aina silloin ja tällöin olen käynyt sauvakävelyllä, en ollut heinäkuussa mitenkään erikoisessa kunnossa enkä ole vieläkään, mutta nyt joka tapauksessa paremmassa kuin 1½ kuukautta sitten.

Minulla on kännykässä SportTracker, jota käytän aina kun a) muistan ja b) sen akussa on tarpeeksi virtaa. Siitä kun heinäkuussa aloitin, on siihen tallentunut 24 lenkkiä, joista pisin on noin 25 kilometriä ja lyhin noin 9 kilsaa. Kilometrejä on jonkin verran yli 300. Siellä ST:ssä ei kuitenkaan ole kaikkia näitä lenkkejä juuri yllämainittujen syiden takia. Jos nyt millään jaksan muistaa, niin tallentamattomia reissuja on varmaan 5-10 ja jos nyt keskimäärin vaikka 12 kilsaa/lenkki on tullut, niin kilsoja on sitten 60-120 noiden ST.ssä olevien lisäksi. Ei siis mikään kummallinen kuntoiluepisodi, koska moni juoksee samassa ajassa enemmän, mutta minulle ihan hyvä saavutus.

Vauhtini on hidasta. Pääasiassa huonon kuntoni ja mäkisten maastojen takia keskivauhti on liikkunut 17 - 19 km/h, joskin sekin on koko ajan hissukseen parantunut niin, että tänään tein "ennätyksen" yhdellä 12 kilsan matkalla samoin kuin eilen vajaan yhdeksän kilsan matkalla ja nyt ollaan jo lähellä 20 km:n keskinopeutta. Ystäväni Timo pohti kylläkin pyörän merkitystä ja veikkasi, että jos minulla olisi samanlainen pyörä kuin hänellä, niin keskivauhti nousisi helposti. Lisäksi jos hankkisin polkimiin kiinnitettävät kengät, teho nousisi paljon. En kuitenkaan hanki, koska minulle on ihan sama, millä nopeudella ja matkalla saan tunnin mittaisen hien. Se on tavoite - ei matkaennätysten tekeminen.

Nopeimmat kilometrit minulla ovat olleet reippaasti alle kahden minuutin viuhtomista, mutta siinä on tarvittu joltistakin alamäkeä ja myötätuulta. Nuo vauhdit ovat kyllä syntyneet ihan polkemalla Nummelan ja Vihdin välissä eli ei ihan pelkästään missään rajussa alamäessä. Kovin nopeus syntyi tullessani Jokikunnalta päin tuossa ns. sairaalan mäessä, missä vauhti nousi lähelle 50 km/h, mikä on kyllä kapeapyöräiselle kulkupelille ihan liikaa. 

py%C3%B6r%C3%A4.jpg

Kelit ovat suosineet pyöräilyharrastusta koko elokuun ajan. Kun pahimmat helteet väistyivät, olen jotenkin paremmin jaksanut ajaa ja ennen kaikkea palautuminen on ollut helpompaa. Jaksan kyllä ajaa peräkkäisinäkin päivinä, mutta pakko on välillä pitää välipäiviä. Pitää muistaa, että en ole enää kaksikymmenvuotias. Siitä on jo yli neljäkymmentä vuotta.