Ammoisina aikoina, mikä minun kielessä tarkoittaa 1980- ja -90-lukuja, meillä oli sellaiset autot, joihin oli ihan hyvä vaihtaa renkaat itse niin keväällä kuin syksyllä. Nuo vanhanaikaiset vanteet eivät olleet mitenkään nuukia kiristysten suhteen, kunhan nyt sen verran väänsi, että ne olivat tiukalla. Enpä muista kuulleeni, että keneltäkään tuttavaltani olisi auton pyörä lähtenyt kesken reissun matkustamaan ihan omaa reissuaan. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö näin olisi tapahtunut joskus - kai näin on käynyt.

Kun tässä nyt on vuodet vierineet ja kehitys on kehittynyt, niin hiljalleen autojen renkaat on asetettu alumiini- tai peltivanteisiin. Näitähän näkee nykyään autossa kuin autossa. Kevytmetallivanteet ovat paljon nuukempia kiristämisen suhteen ja siksi ne pitää saada oikeaan kireyteen, johon on sitten erillissuositukset. Tästäpä syystä minä en itse vaihda enää renkaita noihin uudempiin autoihin, joskin ongelmana on myös selkäni, joka ei yhtään tykkää märässä ja kylmässä möyrimisestä ja renkaanvaihtohan sattuu niin keväällä kuin syksylläkin sopivasti kurjahkojen kelien aikaan. Vien autoni tarvitessa sitten tuohon lähihuoltamolle, missä renkaat napataan kiinni kymmenessä minuutissa ja ilman sen kummempaa rasitusta.

Ostaa hujautin elokuussa Pampula-auton lyhyehköjä työmatkojani varten. Enpä ole sillä huristanut juurikaan sen kummemmin eli vallan vähäisiä nuo ajelut ovat olleet. Oli sitten lyhyitä tai pitkiä matkoja, niin pakkohan siihen pikkuautoon on kuitenkin ne talvitassut laittaa jo ihan lainkin takia, mutta toki siksikin, että liukas on liukasta niin lyhyellä kuin pitkälläkin reissulla. 

Niinpä sitten kaivoin Pampulan talvikumit esiin varastosta ja aloin eilen aamulla ihan itse vaihtaa niitä. Auto on vanha ja vanteet on vanhat, eli ei tarvita mitenkään erikoisia ihmekiinnitysohjeita - kunhan saa ne tarpeeksi tiukalle. Ei sitten muuta kuin autoa vähän ilmaan, että pystyin irrottamaan ensimmäisen renkaan - takavasen, jos jotain kiinnostaa. Hyvin lähti irti ja yhtä lailla hyvin sain piikkipyörän kiinni. Sitten ihan samalla tavalla vaihdoin oikean takarenkaan, mutta sitten kyllästyin. Kasasin tavarat paikoilleen ja siirsin kurjuutta eteenpäin. Minä en nimittäin paljonkaan tylsempää ja vastenmielisempää hommaa tiedä kuin tuo renkaanvaihto. Pesin vielä irrottamani kesäpyörät ja päätin jatkaa hommaa sitten, kun inspis iskee. 

talvi2.jpg

Siis oikeastaan kaikkein typerintä ja ikävintä, mitä minä tiedän on auton kanssa sährääminen. Ihan sama onko se pesemistä, vahaamista, imuroimista, kun se vaan on autotouhua. Joskus olen heittänyt typerän jutun ilmoille, että kun meidän auto likaantuu, niin me käymme vaihtamassa sen uudempaan. Eihän se ihan näin mene, mutta todellakin olen oppinut katsomaan oman aikani niin paljon arvokkaaksi, että en tuhraa sitä autotöhertämiseen.

No niin. Aamulla heräsin kesäaikaan varhain eli tämän nykyisen uuden talviajan mukaan heräsin hyvin varhain. Joka tapauksessa aika pian pyyhälsin sitten ulos hoitamaan eilen kesken jääneen homman eli menin vaihtamaan eturenkaat, jotka eilen jäivät odottelemaan. Eihän siinäkään kovin kauan kestänyt, mutta ei se yhtään kivempaa ollut kuin eilenkään. Onneksi ei tarvitse moista hommaa tehdä ennen huhtikuuta - viitisen kuukautta tässä taitaa kulua.

talvi1.jpg