Pitkin syksyä olen taas aina silloin tällöin tehnyt kreikan kielen eteen vähintään jotain. Minulla on kyllä ollut noita Hiiden Opiston tuntejakin, mutta en ole niille ehtinyt, kun aina on ollut jotain muuta sinä iltana ja meillähän ne kreikan tunnit ovat vain joka toinen viikko.

Olen sitä kreikkaa vääntänyt jo todella kauan, joten ei minulla enää varsinaisesti sen kanssa ole mitään oleellista tekemistä. Kieliopin perusasiat on jo moneen kertaan kahlattu läpi, mutta en minä niitä kaikkia osaa. Siellä on sen verran kommervenkkejä ja poikkeuksia poikkeuksien päälle, että enpä minä niihin kykene venymään. Toisaalta ei tarvitsekaan, koska enhän minä ole tuota kieltä opiskellut mitenkään tavoitteellisesti - kunhan huvikseni olen sitä treenaillut.

Tuossa yhtenä iltana istahdettiin rouvan kanssa ison pöydän ääreen ja käännettin vanhaan perinteiseen tapaan omia juttujamme. Rouva ranskaa ja minä kreikkaa. Sujuvasti meni homma, kumpikin hiljaa tehden ja välillä hieman vaikeissa kohdissa ärhennellen. Kai me saimme jotain valmiiksikin.

kreikkaranska.jpg