Elokuu kokonaan ja syyskuun alku olivat ilmojen puolesta todella mukavan leppoisat. Kun heinäkuun lopun helteilyt lopulta hellittivät, saimme nauttia pitkään mukavista syyskesän säistä ilman sitä äkillistä superkylmyyttä, johon olemme usein törmänneet syksyn alkuvaiheissa. Ilolla seurasin työmatkani varrella sijaitsevien peltojen parturointia - maahenkilöt saivat hyvässä vauhdissa ajella viljapellot puimureillaan ja koko sato saatiin ainakin täällä meidän nurkilla talteen.

Kuljin vielä syyskuun puoliväliin saakka mopolla töihin aina silloin tällöin. Kerran tai pari joka viikko. Olisin ajanut useamminkin, mutta lähes joka päivälle elokuun lopulta meidän Kreikan matkaan saakka luvattiin ukkosia ja niille lupauksille minä olen niin arka, että jää lähtemättä, kun ei ollut pakko. Onhan minulla auto, jolla pääsee turvallisesti tai vähintäänkin kastumatta. Viimeksi menin mopulla 10. syyskuuta, josta kirjoitinkin tähän blogiin.

Lähdimme Kreikkaan lauantaina 14. syyskuuta, jolloin oli kohtuullinen, joskin hieman sateinen päivä. Ollessamme siellä , saimme viestejä niin kotinurkilta kuin Keski-Suomestakin, että ilmat olivat kääntyneet aika syksyisiksi. Meillä kesä jatkui siellä helleenien mailla hyvin vahvasti, kuten arvata saattaa. Päivälämpötilat liikkuivat kolmenkymmenen molemmin puolin, aurinko paistoi ja vettä satoi vain yhtenä päivänä noin viidentoista minuutin ajan.

Ihan hirveästi eivät puut olleet ruskaantuneet, kun puolitoista viikkoa sitten tulimme lomalta kotiin. Hieman oli maassa keltaisia koivun lehtiä, mutta ei mitenkään suuria määriä. Meidän kaikki pihapuut olivat vielä jotakuinkin vihreitä, kunnes tuli pari ensimmäistä todella viileää yötä.   Tuo olohuoneen ikkunasta näkyvä vaahtera, se vasemmanpuoleinen, on aina ensimmäinen vihreän värinsä hävittävä puu meidän puutarhassa. Se on joku muu vaahtera kuin se Kanadan lipun vaahtera - en muista sen virallista merkkiä. Nappasin tämän kuvan viime maanantaina ja huomatkaapas, kuinka vähän maassa oli lehtiä. Tällä hetkellä puun alapuoli on kokonaan lehtien täyttämä eli eiväthän nuo kauan puussa pysy, kun vihreä menee talvenviettoon joko runkoon tai juureen.

vaahtera.jpg

**********

Tällä viikolla on ollut kylmä. On tuullutkin jonkin verran, mikä on lisännyt viileyden tunnetta. Olen käynyt monena iltana pitkällä kävelylenkillä ja ihan kunnolla on saanut pukeutua ja vedellä tuulipuvun alle jotain pitempää hihaa. Sitä se on - syksyä.

Eilen oli Miina Sillanpään päivä ja päivän kunniaksi liput vedettiin salkoon liehumaan, kuka nyt sitten muistikaan. Kuvasta näkee, kuinka koulumme pihassa puut hehkuvat auringonpaisteessa ja sekä puista ja pensaista että taustalla näkyvästä lipusta näkee, kuinka ärhäkkä tuo tuuli olikaan.

koulunruska.jpg

***********

Näinhän se sitten on. Joka vuosi on uskottava, että kesän jälkeen tulee syksy ja pimeää ja märkää ja mennään kohti talvea, joka on joko luminen tai ei ole. Eihän sitä vielä voi tietää. Joka tapauksessa ensi kuun jälkeen on joulukuu ja sitten pian päästäänkin kohti kesää. Näin on minulla ollut 62 vuotta eikä se varmaankaan mihinkään muutu tulevina vuosina - ei edes ilmastomuutoksenkaan kautta.