Olin suunnitellut lähteväni Jyväskylään/Kivijärvelle tiistaina, mutta toisin kävi. Olin asettanut itselleni selkeät ehdot, joiden piti täyttyä, että voisin lähteä. Ensimmäisenä ehtona oli tietenkin sellainen juttu, että minun piti olla ehdottoman terve. Siis ei flunssan poikastakaan. Olin nimittäin menossa tapaamaan enoani ja hänen vaimoaan ja sitten Paavoa, jotka kaikki ovat ihan jo iäkkäitä ihmisiä eikä ole mitenkään välttämätöntä viedä ehdoin tahdoin tautia, koska ainahan siinä on vaarana jonkin asteiset jälkitaudit. No, minä olin ja olen edelleenkin ihan terve eli ei sitä huolta tässä. Silloin kun eka kerran tätä reissua sunnittelin, oli myös ehtona asiallinen keli, mutta ehdin vaihdattaa renkaat, joten mahdolliset pikku liukkaat eivät olleet mikään varsinainen ongelma ja ennuste näytti ihan kohtuulliselta.

Loppujen lopuksi siis etukäteisehtoni täyttyivät, mutta sitten tuli yllätysjuttu. Minähän en ole kovin hyvä nukkumaan tai siis tarkoitan, että osaan toki nukkua tosi hyvin, mutta ajoittain nukun tosi vähän ja pätkinä. Tiistain vastaisena yönä heräilin jatkuvasti ja valvoin aamuyöstä aika lailla ja siitä tuli nyt sellainen dilemma, että päätin jättää reissun. Ei ole mitään tolkkua mennä autoilemaan tuonne puolihämärille teille väsyneenä ja kun ei kerran ollut pakko, niin heivasin koko jutun. Harmitti kyllä, mutta järki käteen.

*********

Piti siis keksiä sijaistoimintaa. Soittamista, lukemista, telkkarin katsomista ~ no joo, mutta toisaalta..... Pihamme on melkoinen "puu" tarha ja näin syksyllä se antaa iloisesti satoaan niin, että nurmikko ei alta näy. Tässä kuvassa sentään aikamoinen läjä on jo hoidettu haravalla pois edestä, mutta kyllä sitä vielä riittää. Kysehän on siis puiden lehdistä. Keväällä on kiva katsella, kun pienet silmut ensin kasvavat hieman isommiksi ja sitten melko pian ne ovat isompia ja kohta sitten lehtiä. Alkukesästä ne ovat vielä hyvin vaaleanvihreitä muuttuen sitten kesä-heinäkuun vaihteessa tummemmiksi.  Syksyllä on sitten tosi kiva katsella, kun ne muuttuvat keltaisiksi ja punaisiksi, mutta siihen se hauskuus sitten loppuukin. Mikseivät ne nyt sitten kauniita ole maassakin, mutta kun niitä on näin paljon kuin meilläkin, on niistä suurin osa haravoitava veks. Muuten ne odottavat varsin ikävänä läjänä talven jälkeen ja ovat kahta raskaammat haravoida.

laka2.jpg

Me viemme käytännössä kaikki haraveeratut lehdet jäteasemalle. Meillä ei ole talvikompostoria eli lehtikuivikkeita ei tarvita ja näin emme tee talvivarastoakaan. Emme omista peräkärryäkään, johon lehdet voisi kasata suoraan, vaan tungemme ne lehdykät jätesäkkeihin ja viemme sitten kerralla ison satsin. Yleensä noita säkkejä on tullut reippaasti parikymmentä 200 litran vetoista pussuukka eli onhan tuossa saalista sitten viime kädessä. 

Haravointi on joko kevyttä tai raskasta. Kevyttä se on silloin, kun on ollut vaikkapa pari päivää kuivaa ja esim. yöpakkasia (saa olla myös päiväpakkasta). Silloin lehdistä on vesi valunut pois ja vain se kuiva koppura on jäljellä. Raskasta se taas on silloin, jos on kokopäivämärkää niin kuin tällä hetkellä. Eilinen haravointi kävi ihan työstä ja sattui selkään, mutta sain loppujen lopuksi kuitenkin kuusi säkillistä vedetyksi pois tuosta vaahteroiden alta. Aiemmin oli jo haravoitu pari säkillistä eli uskoisin meidän nyt saaneen noin kolmasosan koko saaliista pussikoiduksi.

Tänään  en voinut haraveerata, koska satoi käytännössä koko päivän. Huomiseksikin on luvattu sateita ja niinpä täytyy keskittyä muihin hommiin, mutta siitä sitten myöhemmin.

laka1.jpg