Aloitin lukion Saarijärvellä syksyllä 1973. Siihen asti olin turvallisesti elellyt Kivijärven rauhallisen uneliaassa hitaasti eteenpäin kiiruhtaneessa, tai pitäisikö vaan sanoa paikalleen jämähtäneessä,  maailmassa. Mistään en tiennyt ja varsinainen elämän oppi taisi alkaa astuessani maineikkaan lukion ovista sisään. Koska Saarijärven ja Kivijärven välinen etäisyys oli kuudenkymmenen kilsan luokkaa ja bussiyhteydet sinänsä kyllä toimivat, mutta äärimmäisen hitaat, niin meidän "korpikuusen alta tulleiden mörrimöykkyjen" piti asua viikot jossain Saarijärvellä, mistä nyt kortteerin sattui saamaan. No, minähän asuin mukavassa paikassa kolme vuotta ja mukavassa paikassa vuoden ~ kas kun minulla oli nelivuotinen lukio, mutta se siitä.

Meillä oli kolme vuotta sitten heinäkuun lopulla koko 1976 kirjoittaneiden tapaaminen Saarijärven nyttemmin puretulla koululla. Silloin paikalla oli hyvinkin yli viisikymmentä innokasta entistä lukio-opiskelijaa. Siellä oli muutaman kaverin kanssa puhetta, että olisi varmaan mukava tavata jossain muussakin yhteydessä vaikkapa pienemmälläkin kokoonpanolla. Toki me tapaamme taas jossain vaiheessa ehkä lähivuosina sillä ajatuksella, että kaikki kutsutaan koolle, mutta siitä en nyt osaa sanoa.

No, se idea pienemmästä tapaamisesta lähti liikkeelle sitten tosissaan joskus viime vuonna, kun yksi luokkatoverini muutti Oulusta Etelä-Suomeen ja oli valmis kutsumaan myös silloisessa abiturienttiporukassa olleen nykyisen naisystävänsä kanssa meitä pääkaupunkiseudulla asuvia ihan vaan muistelemaan menneitä. Asia konkretisoitui siihen pisteeseen, että meillä oli sitten ne suunnitellut bileet eilen Vantaalla. Tilaisuuteen kutsuttiin sitten myös kaverini kumppanin siskon ikäluokkaa, joka on pari vuotta meitä vanhempaa ja niinpä paikalla oli lopulta yli kaksikymmentä entistä nuorta eli nykyistä nuorekasta. Muutama ystävä tuli jopa Keski-Suomesta saakka.

Tarjolla oli hyvää ruokaa, niin pääruokaa kuin jälkiruokaakin ja toki hyvää juomaa. Ihmiset olivat vapautuneita ja rentoja ja juttu lähti pyörimään sillä sekunnilla, kun porukka astui ovesta sisään. Minä tapasin sellaisia kavereita, joita en ole nähnyt yli neljäänkymmeneen vuoteen ja muutaman tunnustelevan "kukassinäolet"-kysymyksen jälkeen päästiinkin muistojen pariin.  Kyllä sitä tarinaa riittikin.

Ohjelmaakin saatiin aikaiseksi. Ensinnäkin kuvia menneisyydestä - ajoista ennen lukiota ja sitten toki siitä elämänvaiheesta. Pari kitaristia oli napannut kitarat (Martinit toim.huom.) matkaan - minä olin se toinen. Lisäksi paikalla oli yksi ammattilaulaja, aikoinaan oopperan kuorossa laulanut sopraano, jonka upeaa laulua saimme ihailla. Tämä toinen kitaristi ja minä esitimme vuorollamme nuoruutemme lauluja ja vielä ihan lopuksi pääsimme yhteislaulujen pariin.

Ikäpolvellemme sopivaan tapaan bileet sitten loppuivat ennen puolta yötä ja hiljalleen sitten itse kukin siirtyi kotioloihinsa. Mitäkö illasta jäi? Todella mainio fiilis ja toive seuraavasta tapaamisesta jäi elämään. 

juhlat.jpg