Laulu- ja soittoyhtye Thromos aloitti musisoinnin ihan sattumalta keväällä 1998. Silloinen kanttorimme, Martti Kilpeläinen, nykyään eläkkeellä oleva musiikkineuvos pyysi minulta opeporukkaa laulamaan jotain piispantarkastuksen yhteydessä, kun seuriksella oli keskustelutilaisuus, missä pohdittiin koulun ja seurakunnan välistä yhteyttä. Piispana oli silloin Eero Huovinen eli ihan kenelle hyvänsä emme menneetkään laulamaan. Keräsin sitten kasaan Produktiokuorosta tuttuja opettajia ~ Pakariset, Heikkilän Minna, Valkeapään Leena, Irmeli ja sitten hulistiystävämme Keskisen Virven ja kitarataituri Vikströmin Juhan. Sitten vaan joku henksukirja käteen ja siitä vaan laulamaan. Hyvin meni ja sekunteja ennen lavalle astumista keksittiin nimi, joka jäi. Thromos tarkoittaa tietä.

Samana keväänä sitten tuli Lepistön Päivi mukaan ja sovittelin pari kevyen musan biisiä kaksi- tai peräti kolmiääniseksi ja otimme vielä Paavo-Pekan rumpaloimaan ja Markku bassoon ja minä taisin rämpyttää kitaraa ja syntyi sellainen laulu- ja soittoyhtye, joka esiintyi ensimmäisen kerran Pakaristen juhlissa Puistolassa toukokuussa 1998.

Jossain kohtaa aika pian aloittamisemme jälkeen kyytiin hyppäsi Kallion Elisa, taidokas huilisti ja hanuristi. Virve lopetti varmaankin 2000-luvun alussa. Sitten joukossamme hääräili jonkin aikaa nummelalainen pianisti/lyömäsoittaja Johanna, joka kuitenkin muutettuaan Lohjalle lopetti meidän kanssa musisoinnin.

Treenasimme silloin tällöin - mitään tarkkaa muistikuvaa minulla ei ole, mutta sitten ajan myötä alkoi valjeta halu vähän esiintyä. Teimme jonkin verran itse järjestämiämme keikkoja ja kyllä meitä pyydettiinkin jonnekin. Ainakin muutaman kerran. Päivölässä lauloimme varmaan jokusen akustisen keikan. Teimme myös yhteistyötä Vihdin Viihdekuoron kanssa jo ennen kuin minä aloin johtaa sitä kuoroa. Toki lauloimme silloin tällöin joissain seurakunnankin jutuissa - en tarkkaan muista, mutta olihan näitä.

Meillä on lähes alusta saakka ollut korvaamattomana apuna äänentoistosta huolehtimassa Ossi Pelttari, joka on alan ammattimies ja vakaasti hoidellut meidän äänimaailmaamme. Varmasti melkoinen osa Thromoksen soundista on hänen ansiotaan. Muita äänentoistosta vastanneita heppusia ovat olleet Markku Partanen ja Anssi Kivensalo.

Loppujen lopuksi, kun lähestyimme 2010-lukua into hieman hiipui, joskin aloimme olla vakituinen vieras Vihdin markkinoiden lauantai-illan huumassa. Siirilästä tuli vakiopaikka ja näiden keikkojen aikana esitimme ensimmäisen kerran a capellaa. Essi ja Kerttu olivat jossain vaiheessa tulleet mukaan - ehkä minun 50-vuotisjuhlien tienoilla, joskin Kerttu enempi vierailevana tähtenä, mutta mukana kuitenkin. Aika usein meillä oli aktiivisia soittajia matkassa - eniten viulisti Laura Kilpeläinen ja kitaristi Juha Ängeslevä, mutta aika monia muitakin. Parhaimmillaan jousiorketerikin.

A cappellan myötä aloimme esiintyä hieman enemmän ja yhteistyö Vihdin Viihdekuoron kanssa jatkui. Joskus siinä 2010-luvun vaihteessa Veronica, Piia-Riikka, Saara ja Tomi tulivat mukaan. Heivasimme soittimet nurkkaan, mikä tietenkin valitettavasti pudotti Paavo-Pekan ja Juhan (Juhat) pois matkasta. Elisakin oli väistänyt porukoistamme lähdettyään opiskelemaan Helsinkiin. 

Harjoittelimme hyvin tiiviisti a cappella-meiningillä ja sillä tavoin esiinnyimmekin. Innostuin tekemään sovituksia ihan Thromosta ajatellen ja onhan niistä jokunen uskoakseni ollut ihan hyvä ja oikeasti onnistunut. Ihan kaikista sovituksistani ei rehellisyyden nimissä voi niin sanoa. Meillä on jonkin verran omia sävellyksiä (levyllä on Essin Syliin, minun Wilderness ja Eino Leinon runoon tekemäni Yökehrääjä). 

Vuonna 2012 aloimme käydä säännöllisesti Helsingissä elokuisessa Kuoro goes kapakka-illassa ja tätä jatkui sitten katkeamatta vuoteen 2018 saakka. Koska olimme jo keväällä 2019 lopullisesti päättäneet laittaa nuotit kaappiin, emme ilmoittautuneet Hesan keikoille, vaikka meillä olisi vielä ollut ihan hyvät mahdollisuudet käydä veisaamassa vielä kerran suosikkibiisejämme. Ilmoittautumisaikaan en kuitenkaan vielä tiennyt korvieni kunnosta ja siksi emme osallistuneet tuohon tapahtumaan. Yhtä lailla säännöllistä oli markkinoiden aikainen Wichtis Krouvi-keikkailu, kunnes sen järjestelysysteemit muuttuivat ja meidät unohdettiin kokonaan. 

Merkityksellinen vaihe oli levytys ja meiltähän ilmestyi täysimittainen cd vuonna 2014. Kovasti sitä tahkottiin ja äänityshommia tehtiin itse asiassa 1½ vuoden ajan. Voin tässä paljastaa, että levy on tehty palasista eli lähes kaikki laulajat kävivät meillä pienessä kotistudiokyhäelmässäni laulamassa omat stemmansa erikseen. Minulla oli jokaisesta biisistä kymmeniä raitoja ja niiden kanssa tein hillittömästi töitä, ennen kuin biisit olivat siinä kunnossa, että ne voitiin miksata lopulliseen kuntoon. Oman osuuteni lopullisen työn tein Kreikassa, Santorinilla alkukesällä 2014, missä karsin viimeiset palaset ja leikkelin joitain häntiä ja tein raitavalinnat. Heti Santorinilta tultuani menin tekemäni lopputyön  Pitko-studiolle, missä kasasimme Gilbert Sihvosen kanssa biisit kuntoon, valitsimme biisien järjestyksen ja sitten miksattiin koko paketti kuntoon. Gilbert teki loput eli masteroinnin ja sen sellaisen. Levyn kansikuvan ja muutkin kuvat otti Mikko Reinikainen. Julkaisukeikka tehtiin sitten marraskuun 17. päivänä vuonna 2014 Siirilässä, mikä kaiken kaikkiaan on ollut Thromoksen merkittävin keikkapaikka.

Osallistuimme kerran myös Uudenmaan piirin Sulasolin yhdistettyyn laulukisaan ja koulutustilaisuuteen Vantaalla. Kouluttajina toimivat Rajattoman laulajat, joilta saimme loistavia vinkkejä ja sitten eräs setämies, joka suurin piirtein erittäin epäpedagogisesti ja mielet lamaten haukkui meidät. Hieman ennen levymme julkaisua kävimme Club for 5:n studiolla yhtyeen bassolaulajan, Tuukka Haapaniemen, koulutuksessa. Turha kysyäkään, oliko hyvä koulutus.

Lopettamisesta ei ole varsinaisesti ole mitenkään ihmeesti juttua, mutta parin viime vuoden aikana se on alkanut olla esillä. Viime syksynä pidettyämme Nummelassa onnistuneen 20-vuotisjuhlakeikan, päätimme jatkaa keväällä uusin voimin ja koska minä varsinkin olen Mikko Kuustosen ja Hectorin musiikin ystävä, ajattelimme tekevämme teemaohjelmiston heidän biiseihinsä. Olihan meillä jo jonkin verran biisejä valmiina molemmilta. Tämän vuoden tammikuussa kuitenkin minulle iski ikävä korvavaiva, joka vaikeutti huomattavasti niin laulamista ja soittamista. Olin itse asiassa lähes täysin soittamatta ja laulamatta koko talven ja loppujen lopuksi toukokuulle saakka. Siitäkin eteenpäin on ollut hieman vaikeuksia, jotka eivät tunnu väistyvän ja niinpä tämä korvaongelma lopulta ratkaisi sen, että laitan pisteen tälle tielle ja valitettavasti se taitaa tarkoittaa, että koko Thromos lopettaa olemassaolonsa. Stemmalaulu vaatii tarkkaa kuuloa ja minulla on alkanut olla oikeasti vaikeaa kuulla porukan soundia, jolloin on vaikea ja ehkä mahdotonta pysyä äänessä. Samasta syystä joudun tässä harkitsemaan myös Kamarikuorosta luopumista. Koska en siinä kuorossa ole ainoa tenori, olen pystynyt hakemaan oikean stemman hankalissa paikoissa naapurilta, mutta eihän se ole mikään oikea menetelmä näissä kuorojutuissa. Olen tähän ikään kuitenkin oppinut, että vannomatta paras ja siksi en sano lopullisesti yhtään mitään minkään lauluun ja soittoon liittyvän suhteen. 

Pidämme parin viikon päästä jäähyväiskeikan uskollisille ja innokkaille kuulijoille ja sitten laitamme nuotit kaappiin. Thromos (tie) päättyy, kuten kaikki hyvä aikanaan. Ikävä tulee, mutta onneksi on muistot ja toki me kaikki thromoslaiset löydämme jotain uutta tilalle - siitä ei ole epäilystäkään.

tho.jpg