Joka kolmas vuosi uusittavien Pisa-testien tulos tuli eilen. On omituista, että hehkutetaan hyvää tulosta, vaikka käyräkäppyrät selkeästi näyttävät, että osaamisen taso laskee. Ei toki kovin paljon, mutta näin tapahtuu.

Lukutaidon heikkeneminen on tavallisempaa pojilla. Ei kai siihen niin suuresti syitä tarvitse etsiä. Pelit vievät mennessään. Pojat harrastavat melko paljon urheilua ja liikenevä vapaa-aika käytetään varmasti osin läksyihin ja kokeisiin valmistautumiseen ja toki kavereiden kanssa hengaamiseen ja muihin harrastuksiin ja vapaa-ajasta kilpailevat vielät some ja digitaaliset pelit. Aikaa ei yksinkertaisesti jää sen enempää faktalukemiseen kuin fiktiostakaan nauttimiseen. Lapset ja nuoret kyllä katsovat elokuvia, mutta kirjojen ja jopa helposti omaksuttavien sarjakuvien lukeminen on määrällisesti ja laadullisesti huonoa. Aika usein tulee oppilaiden kanssa jutelluksi kirjoista ja usein olen myös kuullut sen, että kirjaa ei ole luettu, mutta leffa on nähty.

 Mielestäni lasten pitäisi lukea sanomalehtiä, jotta he oppisivat hiljalleen ymmärtämään maailmaa. Aika hurjalta kuulostaa, kun olen jo vuosikausien ajan kuullut koululaisten kertovan, että heille ei tule sanomalehteä kotiin. Yksi tärkeä pointti lukemaan oppimisessa ja asioiden ymmärtämisessä menee siinä. Ymmärrän toki, että päivälehdet ovat kalliita ja siksi monet eivät niitä hanki. Aikakausilehdetkin ovat hyvää luettavaa, koska niissä on aina vaihtelevia juttuja mielenkiintoisista asioista - jokaiselle jotakin.

Mitä ylemmille luokille mennään, sitä enemmän on osattava nakertaa se tärkeä tieto, mitä laajassa tietotekstissä on ja yhtä lailla pitää osata yhdistää aiemmin opittu asia uuteen ja on ymmärrettävä, miten pitkistä teksteistä poimitaan oleellinen. Siihen tarvitaan sekä teknistä että ymmärtävää lukutaitoa. Miten taivaan tähden saadaan se tieto poimituksi, jos lukutaito ei ole tarpeeksi kehittynyt. Kuten missä tahansa asiassa, myös lukutaidon kehittämisessä on harjoittelulla merkittävä tehtävä.

Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse luetun ymmärtämistä samalla tavoin. Peruskoulun päättävistä osa ohjautuu käytännön ammatteihin, kuten rakentamaan ja ylipäätään tekemään kasillään töitä. Niissä tehtävissä luetun ymmärtämisen vaatimustaso on ymmärrettävästi kevyempi kuin korkeakoulutusta vaativissa tehtävissä. Kun nyt kuitenkin sitkeästi vuodesta toiseen mitä erilaisimmilla ihmekonsteilla, kuten monimuotoisuus- ja ilmiövöyhötyksellä , yritetään tasapäistää peruskoulun loppuun pinkovia nuoria, ei lopputulos yksinkertaisesti toimi. Ei ainakaan niin hyvin kuin lähtökohtaisesti voitaisiin olettaa.

Vaikka lyönkin päätäni seinään ja saan vain kuhmuja ja viisaammat nauravat, niin edelleen haen peruskouluumme voimakkaampaa eriyttämistä jo jopa viidennestä luokasta alkaen. Lasten kyvyt erilaisten asioiden oppimiselle nähdään yllättävän hyvin jo siinä vaiheessa ja jos pystyttäisiin eriyttämään ihan kunnollisilla ryhmäjaoilla ja erilaisten oppijoiden tavoiteasettelulla, saataisiin ehkä oppilaat motivoitumaan paremmin, kun he tekisivät oman suoritustasonsa mukaisia töitä. Jo alakoulussa kuulee ylemmillä luokilla epätoivoisia valituksia: "Mä en osaa, mä en ymmärrä." Yläkoulussa kuulee samaa lausetta vielä enemmän, mutta se on hieman vahvempaa sorttia: "Vittu mä en ymmärrä, vittu mä en osaa."

Ei ole pitkäkään aika, kun eräs tuttu alakoulun opettaja, joka lukee näitä minun vuodatuksiani sanoi olevansa hyvin paljon samaa mieltä minun kanssani. Eikä hän takuulla ole ainoa. Päättäjät ovat eri mieltä kanssani, mutta useimmat heistä eivät enää ole peruskoulussa töissä.

Minulla on välillä sellainen tunne, että olen kuin Greta Thunberg, joka hyvin tietää mistä puhuu ja on huolissaan - isosti huolissaan. Hän on vahvasti oman asiansa takana ja ei todellakaan jauha tyhjää. Silti hänelle nauretaan ja herrat ja rouvat Isoherrat ja -rouvat naureskelevat ja dissaavat neidin. Minäkin tiedän, mistä puhun enkä todellakaan jauha tyhjää, mutta jos nyt ei ihan silitellä hyväntahtoisesti päätä, niin viisaammat nauravat. Silti uskon vanhaa sananlaskua. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."