Suomi täytti 102. Kaksi vuotta sitten juhlittiin suurielkeisesti, mikä oli toki vähintäänkin ansaittua, mutta aika pian sieltä sfääreistä pudottiin alas ja koko ajan mennään alaspäin.

Hallitus kaatui parin ministerin sähläilyn takia ja itse asiassa myös SDP:n ja Keskustan erimielisyyteen joissakin asioissa. Tässä ihan lähipäivinä hallitus saadaan ilmeisesti taas toimimaan uuden pääministerin vetämänä, mutta samat ongelmat tulevat jatkumaan. Talous on kovilla ja sisäpoliittiset ongelmat näkyvät mm. puolueiden suosiomittauksissa. Hallituksen pääpuolueet menettävät koko ajan suosiotaan ja parin kolmen asian jatkuvalla toitottamisella saavat persut koko ajan lisää kannatusta.

Maamme tulevaisuus näyttää koko ajan huonommalta. PISA-testit, vaikkakin ovat vielä kansainvälisesti hyvällä tolalla, osoittavat laskua ja jos kansaamme alkaa johtaa parinkymmenen vuoden sisällä tällainen porukka, joka ei ymmärrä lukemaansa, taantuu Suomi hyvää vauhtia ja paljon. Koulun opetussunnitelmat on uusittava niin, että jokainen oppilas saa oman tasonsa mukaista opetusta tarpeeksi ajoissa. On laadittava sellaisia ryhmiä, joissa on nopeasti oppiville ja haasteellisistakin tehtävistä selviäville lapsille ja nuorille riittävästi tekemistä. Koulun on pystyttävä asettamaan ne haasteet sellaisiksi, että jo yläkoulussa nuori joutuu opiskelemaan eikä mene yksinkertaisella diipadaapalla peruskoulutuksensa loppuun saakka. Niille, jotka eivät selviä vaikeista tehtävistä, laaditaan omat tavoitteet, joilla he selviävät tulevan elämän vaatimuksista. Niin kauan kuin minulla on jonkinlainen järki päässä, aion puhua tarpeellisen eriyttämisen puolesta. Nykypäivän virheet kumuloituivat tulevaisuuteen ja yhteiskuntamme edessä on vaikeita aikoja, jos meillä ei ole riittävästi vaikeista asioista selviäviä ammattilaisia tekemässä haasteellisia yhteiskunnallisen kehittämisen tehtäviä. 

Armeijaan menevien nuorten fyysinen suoritustaso laskee keskimääräisesti koko ajan. Mitä minä tässä alan selittää - kyllä sen jokainen tietää, mikä nuorison kuntoa rapistaa.  Nämä huonokuntoiset nuoretko maatamme kohta hallitsevat?

Väki vähenee Suomessa. Nuoret eivät uskalla perustaa perheitä, koska vallitsevat olot ovat niin epävarmat. Kun agraaritalouden aikaan voitiin sanoa, että yksi lapsi lisää vanhan katraan lisäksi toi lisää työvoimaa ja menestystä taloon, nykyään lapsimäärän lisääntyminen heikentää perheen tulotasoa jopa niin, että hyvin suurella osalla kansalaisistamme on vähintäänkin kohtuullisen vaikeaa selvitä jokapäiväisestä elämästä. Kymmenen vuotta sitten puhuttiin eläkepommista - nyt on ehkä kohta syytä eläkeydinpommista, koska eläkeläisiä on koko ajan enemmän ja työssä käyviä vähemmän. Valtio ja kunnat eivät selviä pakollisista menoista ja edessämme on kohta käsittämätön taloudellinen lukko.

Eripura ja vihapuheet lisääntyvät kansamme keskuudessa. Melkoisen rajuja kannaottoja esittävien kansalaisten järjestämät mielenosoitukset keräävät ihmisiä kaduille. Ei toki mitenkään paljon, mutta se on uhkaavan pelottavaa pienissäkin määrin. Tuollainen meno näyttää koko ajan kuitenkin lisääntyvän. 

Elämme huonoja aikoja, niin kovin huonoja. Joka tapauksessa hyvää 102-vuotispäivää, maamme Suomi synnyinmaa.

kyntti.jpg