Jouluna on ehdottomasti saatava ruskeita pipareita. Ne kuuluvat jouluun kuin auringonpaiste kesään tai valkolakki vappuun. Ilman pipareita ei tule joulua. Pipariksi saa kutsua vain niitä ruskeita, jotka on leivottu siihen nimenomaiseen piparitaikinaan ja sitten kaulittu ja väännetty ja muottien avulla tehty sopivan muotoisiksi. Kaikki muut vähänkin vastaavat ovat keksejä tai pikkuleipiä. Pipareiden nimi on suojeltu. Piparkakku on piparkakku ja mikään muu ei ole.

Olin varmaan noin 15-vuotias, kun äitini leipoi ison astian (olisiko ollut 10 litraa!!!!!) täyteen näitä herkkuja. Meni pahus vie leipomaan ne jo marraskuussa eikä ymmärtänyt piilottaa esim. kassakaappiin tai kilometrin päähän. Minä tiesin, missä boksi on ja söin joka päivä pipareita (vain muutaman kerrallaan tai vähän yli muutaman) aamiaiseksi, välipalaksi, jälkiruoaksi ja iltapalaksi. Lisäksi otin kohtuullisen satsin kouluun evääksi. Niinpä nuo onnettomat pääsivät loppumaan vähintäänkin viikkoa ennen joulua. Hiukan äiti ihmetteli muutamaa päivää ennen pyhiä, missä piparit ovat, kun niitä piti vieraille tarjota - heh heh. Ripeänä ihmisenä entinen äitini sitten paistoi uuden satsin, mutta jostain syystä hän piilotti ne enkä lopulta kai löytänyt niitä.

Nyt viikonloppuna meillä oli kolme poikasta ja yksi iso mies leipomassa. Lauri, Artturi, Aleksanteri ja Paavo-Pekka kävivät kääntämässä kaulinta ja joulu on pelastettu. En ole vielä syönyt kuin ihan pikkuriikkisen.

pipa1.jpgpipa2.jpg