Essin keskimmäinen poika, Artturi, on jo useamman vuoden pelannut salibandya, johon hän lähti mukaan ihan huvikseen kavereiden pyydettyä liittymään Vihdin salisusien joukkoihin. Melkein heti hän innostui maalivahdin hommasta ~ syystä tai toisesta ja niinpä sinne tolppien väliin vei miehen tie.

Melko pian alkoi kantautua huhuja pelien tiimellyksestä, että Artturi on vallan taitava "goalie". Usein hän jopa ratkaisi pelit joukkueen hyväksi ja sai sitten jo palkintojakin.

Viime vuonna alkoi espoolainen seura, Indians, olla kiinnostunut Artturin taidoista ja niinpä häntä kutsuttiin johonkin karsintoihin tai kokeiluleirille tai sellaiseen ja sen tuloksena sitten Indians halusi hänet pysyvästi riveihinsä. Artturi pelasi koko viime vuoden sekä VSS:n että Indiansien riveissä ja siinähän sitä treeniä tuli oikein roppakaupalla.

Keväällä Indiansien C2-joukkue, missä Arska pelaa, sitten nousi ikäistensä SM-liigaan karsintojen kautta ja homma vauhdittui entisestään. Tuon ikäiset kaverit kehittyvät teknisesti vauhdilla ja kasvun myötä myös voima ja nopeus kehittyvät. Kun tämä kaikki laitetaan yhteen summa summarum, voidaan vaan todeta, että siitä kun Artturi aloitti, on pelin tempo kasvanut melkoisesti. 14-15-vuotiaat pojat ovat jo melko suuria ja ja vauhti on siis todellakin melkoista ja kun kyse on SM-liigasta (toki siis poikien oman ikäluokan), niin onhan se selvää, että maalivahdin homma käy kovemmaksi.

arska2.jpg

Olimme viime viikonloppuna Espoossa katsomassa Artturin peliä. Oli hyvä ja vauhdikas matsi ja ei siinä voitto tai tasapelikään kaukana ollut, vaikka vastustaja oli ihan sarjan kärjestä. Artturin joukkue ei ole vielä päässyt parhaimmilleen, mutta täytyy muistaa, että vastahan he kuitenkin ovat nuoria ja kehitystä ja oppia tulee koko ajan. Valmennuksella on toki kova työ saada poikien motivaatio pysymään useammankin tappiollisen pelin jälkeen, mutta en usko siinä olevan ongelmia, kunhan vaan nuoret pelimiehet eivät ota hommaa liian totiseseti.

Artturi teki pelissä monta huippuhyvää torjuntaa. Peli päättyi 4-7, mutta Indianseilla oli tavallaan huonoa tuuriakin maalinedustatilanteissa, kun pallo vaan pomppi turhan ikävästi. 

Indiansit hallitsivat aika paljon pelikentän tapahtumia ja välillä oli pitkiäkin aikoja, ettei vastustaja päässyt lähellekään Artturin vartiomaa pömpeliä, ja niinpä pojalle jäi joskus aikaa ihan rauhassa katsella tapahtumia ihan silkassa omassa rauhassa.

arska1.jpg