Olin torstaina Miksan kanssa katsomassa HIFK-SaiPa-peliä. Kyseinen ottelu ei juurikaan säväyttänyt, koska HIFK oli niin paljon parempi joukkueena, joskin näytti taas, kuinka peliä voidaan hallita mielin määrin tekemättä maalin maalia. 

hifk.jpg

Kyseinen maalinteko-ongelma saattaa aiheuttaa jonkinlaisen ongelman kevään kahinoissa, koska pleijareissa kuviot muuttuvat, pelit ovat tiukkoja ja jokainen aukeava tilaisuus olisi käytettävä hyväksi. Jos HIFK mielii loppumatseihin, on jostain kaivettava se maalintekotaito. Toki sekä ali- että ylivoimapelaaminen on tällä hetkellä heillä hyvissä kantimissa ja niillähän aika paljon jääkiekkoa ratkaistaan nykypäivänä. Otto Paajanen teki yhden ylivoimamaalin todella upean kuvion päätteeksi ja toisaalta HIFK:n pelatessa alivoimalla ei SaiPa saanut kyllä yhtään mitään aikaiseksi.

No siis se historiallinen teko. HIFK:n entinen huippumolari Jan Lundell joutui hieman ennen peliä yllättäen pukemaan maalivahtikamat päälleen, koska varsinainen toinen maalivahti Atte Engren sairastui yllättäen vatsatautiin. Lundell teki yhden ottelun pelisopimuksen ja tarkoitus oli tietenkin selkeästi se, että hän seisoo luukkuvahtina, kun ykkösmolari  Tuohimaa hoitaa varsinaisen työn. Eka erässä HIFK:n maalilla olisi voinut seistä vaikka päävartion perusvahti, koska SaiPa ei saanut yhtään laukausta maalille eli Tuohimaan torjunnat olivat tasan nolla. Peli eteni hyvää tahtia kolmannen erän loppuun, ja IFK eteni kohti vääjämätöntä voittoa. Minuuttia ennen ottelun loppua yksi puna- ja toinen keltapaita ottivat hieman yhteen ja saivat komennuksen parin minuutin istunnolle. Samassa yhteydessä HIFK veti Tuohimaan pois kentältä ja Lundell astui häkin eteen. Yleisö tajusi välittömästi, kuinka hienon eleen valmennus teki nykyiselle maalivahtivalmentajalle ja niinpä yli kuusituhantinen yleisö nousi seisomaan ja aplodeerasi ja huusi kannustusta Lundellille, joka iloisesti vilkutellen luisteli pömpelin eteen.

lundell.jpg

Viimeinen minuutti oli sitten sellaista kiekon siirtelyä, eikä siinä enää kumpikaan juuri mitään yrittänyt, mutta ihan viime sekunneilla SaiPan puolustuksesta lähetettiin kiekko kohti HIFK:n maalia. Lundell otti upean perhostorjunta-asennon ja siirsi kiekon syrjään ja sai näin ollen yhden torjuntamerkinnän. Summerin soidessa koko joukkue ryntäsi onnittelemaan konkarimolaria ja kuuluttaja hehkutti maalivahdin onnistunutta nollapeliä. 

Tässä on erinomaisen historiallista sellainen juttu, että Lundell on nyt kautta aikain vanhin SM-liigassa varsinaisessa pelissä pelannut pelimies. Hän on 46 a ja noin kuukauden yli. Entinen ennätys oli legendaarisella TPS- ja maajoukkuepakilla, Timo Nummelinilla, joka pelasi viimeisen liigamatsin 45-vuotiaana. Toinen merkittävä fakta tähän peliin oli se, että isä ja poika olivat yhtä aikaa jäällä tuon viimeisen minuutin aikana, kun suurlupaus, 18-vuotias hyökkääjä Anton Lundell kävi loppuhetkillä pelaamassa. Olihan toki Timo Nummelinkin kentällä poikansa kanssa, kun Petteri Nummelin pääsi isänsä kanssa samaan aikaan kentälle. Ei se niin tavattoman harvinaista ole.

Pelin päätyttyä yleisö antoi huikeat aplodit ja huuto oli melkoinen, mutta emme enää sitä jääneet katsomaan, vaan liukenimme paikalta kohti muita juttuja. Siis kotiin ja nukkumaan, kun meillä molemmilla oli edessä tavallinen työpäivä.