Kun muistelen elämääni 50 vuotta taakse päin, näen siellä kinoksittain lunta, autot ajamassa järvellä kestävän jääpeitteen päällä, kylmästä punertuneet poskipäät ja paksuihin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset. Asuin silloin 400 kilometriä pohjoisempana, missä talven ankaruus oli hieman kovempaa kuin täällä Etelä-Suomessa. Olen kuitenkin ihan tietoinen  siitä, millaiset talvet olivat näillä nurkilla. Kyllä lunta, jäätä ja pakkasta oli täälläkin. Näin ovat minulle kertoneet nuo 1960-luvun elämää muistavat ihmiset.

Ilmaston lämpeneminen on ilman muuta tosiasia eikä kenenkään pitäisi sitä enää epäillä. Kiistattomat tosiseikat todistavat maapallomme lämmenneen viimeksi kuluneen 100 vuoden aikana. Ilmakehäämme on syydetty niin paljon palavien aineiden muodostamaa hiilidioksidia, että olisi ollut suorastaan ihme, jos jollain tasolla ei muutoksia olisi tapahtunut. Se, joka edelleen uskottelee muille ihmisille ja etenkin itselleen, että totuus lämpenemisestä olisi muka mielikuvitusta ja hössötystä, on säälittävä raukka, joka ei vaan jostain syystä uskalla tunnustaa tosiasioiden kohdanneen täällä eläviä.

Ennuskuvat  lämpenemisen aiheuttamista katastrofeista ovat melkoisia. Kuinka nämä tulevaisuuden kuvat tulevat toteutumaan, ovat varmasti tutkijoille arvoitus, mutta paljon heidän tekemiensä johtopäätösten tuloksista tulee varmasti tavalla tai toisella toteutumaan. Niin vahvat ovat merkit jo nyt. 

********

Vääjäämättä tässä herää silloin tällöin, mitä meikäläinen pieni ihminen voisi asian parantamiseksi tehdä. Yksinään ei tietenkään mitään, mutta kun muistetaan vanha lausahdus siitä, että pienet purot muodostavat suuret joet, voi yksi ihminen  kuitenkin kuvitella saavansa jotain positiivistä aikaiseksi yhtenä murusena koko ihmiskunnan hiekkakasassa.

Minä olen jopa tehnytkin edes yhden pienen teon. Meillä vaihdettiin lämmityssysteemi öljystä maalämpöön jo kymmenen vuotta sitten eli hiilivetyjen tuottaminen siltä osin loppui kokonaan. Onhan siinä toki sellaisiakin sekundaarisia vaikutuksia, että minulle ei tarvitse tuoda öljyä - ei laivalla mistään eikä säiliöautolla jostain muualta Suomesta.

Me emme myöskään polta takkaa, joka tosin johtuu siitä, että sen käyttöarvo on melkoisen huono, koska se sijaitsee tavallaan syrjässä ja sen lämmitysteho on taloamme ajatellen ihan olematon.

Ruokailuhommia on kevennetty, mutta kyllä me syömme lihaa, vaikkakaan emme paljon. Lihantuottajat eivät meidän syömisistämme rikastu, mutta toisaalta ne pienten purojen kasvamiset pitävät tässäkäin tapauksessa paikkansa.

Autoilu on valitettavan iso osaa elämäämme. Meidän on tällä hetkellä pakko pitää kahta autoa ja vaikka minä en ajakaan Pampulalla kuin satakunta kilometriä viikossa, on minun laitettava se käyntiin ja pöristeltävä eteenpäin ainakin viikolla ihan joka päivä. Teoriassa voisimme toki vaihtaa toisen auton hybridiksi tai vaikka kokonaan sähköllä toimivaksi, mutta se on meillä taloudellisesti mahdottomuus. Töiden lisäksi ajamme myös ihan huviksemme esim. harrastuksiin ja toisaalta käymme lasten luona. 

Matkustelu on sitten oma juttunsa, mikä aiheuttaa noita päästöjä. Lennämme vielä jonkin verran, mutta tässä tulee ihan elämän normaalit realiteetit vastaan ja voi olla, että meidän huushollin lentoreissut jäävät aika vähille tai kokonaan pois ihan piakkoin. Jokainen suihkarin reissu on kuitenkin globaalisti huono juttu. Yksittäinen lento ei paljon tee, mutta jälleen kerran ne pienet purot...  

Se oli minulle ylläri, että laivaliikenne on niin merkittävä ilmansaastuttaja. Totta kai minä sen tiesin, että kerrostalon kokoinen paatti vaatii moottorilta paljon voimaa ja polttoaineen kulutusta päästäkseen eteenpäin, mutta laivaliikenteen päästöt ovat joka tapauksessa yllättävän suuret. Onneksi inhoan laivamatkustamista, mutta toki tuon reissun tuonne Tallinnaan kestää, kun se menee niin nopsasti ja voi vaikka varata ruokailun ja istua siellä koko matkan ajana. Käymme harvakseltaan tuossa Suomenlahden toisella puolella, mutta tänä vuonna emme ole kylläkään kertaakaan käyneet siellä.

***************

Kyllähän tämä kokonaisuudessaan on vaikea yhtälö. Toisaalta pitäisi elää ja toisaalta säästää elämää. Vääjämättömiä konflikteja tulee oman ajatusmaailman kanssa, mutta jonkinlainen kultainen keskitie tarvittaisiin.