Nyt ei sitten ole kyseessä se vanha laulu "Jaakko-kulta", jonka varmaan kaikki ovat joko päiväkodissa tai koulussa lapsena oppineet. Sehän on nimenomaan tuo Jaakoppi-veli ruotsiksi. Kyse on ruotsalaisesta jännäristä, jonka on kirjoittanut Emelie Schepp.

Schepp on 40-vuotias kirjailija, joka alkoi kirjoittaa hyvinkin väkivaltaista ja rankkaa teossarjaa vajaa kymmenen vuotta sitten. Sarjan pääosassa on syyttäjä Jana Berzelius ja hänen uhkaavana varjonaan samanlaisen hirvittävän kokemuksen kohdannut, Danilo Pena. Nämä kaksi oli lapsena kuskattu salasiirtolaisiksi Ruotsiin ja heidän sinne päästyään vanhemmat tapettiin heidän lasten silmien esessä. Sittemmin heidät koulutettiin tappajiksi jotakin tarkoitusta varten, mutta lopulta Jana adoptoitiin ja hänestä tuli syyttäjä monien vaiheiden jälkeen. Janan kasvatti-isä oli myös syyttäjä, mutta hänellä ei ollut ihan puhtaat jauhot pussissa ja ehkä tästä syystä monien vaiheiden jälkeen Jana alkoi elää tavallaan kaksoiselämää, mihin syyttäjän työn lisäksi kuului varsin raaka väkivaltaisuus. 

Pena on ihan täysi rikollinen ja hänellä ja Janalla on hyvin räjähdysaltis keskinäinen vihasuhde, johon kuitenkin kuuluu jonkinlaista riippuvuutta niin, että pahimmillaan Jana suojelee Daniloa.

Toki kirjoissa esiintyy muitakin tärkeitä henkilöitä, mutta nämä kaksi ovat merkittävimmät.

Schepp on kirjoittanut nyt tähän mennessä viisi kirjaa tähän kronologisesti etenevään tapahtumaketjuun eli jos haluaa tutustua tähän juttuun, on luettava kirjat järjestyksessä. Neljä ensimmäistä opusta on suomennettu, mutta käsittääkseni viidettä ei ole. Se on juuri tämä otsikkoni "Broder Jakob". 

Schepp kirjoittaa hyvin ja selkeästi ja tarinoiden juonta on helppo seurata. Viime kesänä minulle selvisi, että tämä viides opus on ilmestynyt ja jäin sitten odottamaan suomennosta. En nyt kuitenkaan malttanut lopultakaan odottaa sitä ja hankin tuon kirjan ruotsinkielisenä. Aloin lukea sitä viikonloppuna ja olen jo kohtuullisen pitkälle edennyt. Onhan tuo hankalaa, mutta sitkeästi ajattelin paahtaa teoksen loppuun. Edellisenkin Scheppin kirjan eli "Pappas pojke" luin ensin ruotsiksi ja sittemmin suomeksi ja olinhan minä ihan hyvin perillä siitä, mitä oli tapahtunut eli ihan tyytyväinen voin olla tämän hieman kadoksissa olleen kielen palautumiseen.

On muuten pakko tunnustaa, että ajoittain on katsottava sanakirjasta joku sana, koska on juttuja, joiden ymmärtämiseksi on pakko tietää sellaiset ydinsanat, jotka esimerkiksi toistuvat usein. Tuossa minulla on parikin sanakirjaa lähellä, joten tarina etenee ihan hyvin, joskin hieman hitaasti.

schepp.jpg