Siitä on aikaa, kun elämäni ensimmäisen kerran käytin pankkikorttia. Olisko ollut 1980-luvun lopulla, jolloin hankin sellaisen. Siitä ei kylläkään ollut hillittömästi hyötyä etenkään maaseudulla, koska liikkeet eivät käyttäneet korttia, ei ollut pankkiautomaatteja eikä bensaakaan saanut korttia käyttämällä. Hiljalleenhan niiden käyttö alkoi lisääntyä ja nykyään sekin homma alkaa olla vanhanaikaista tai vähintäänkin ollaan päädytty siihen, että korttia vilauttamalla saadaan ostokset maksetuksi - siis kyse on lähimaksusta. Moni maksaa nykyään vilauttamalla puhelinta eli on se mobiilimaksu.

Nuo kortit alkavat olla arkipäivää käytännössä kaikessa. Korttien koko on standardisoitu ja niinpä ne on kätevä sujauttaa lompakkoon ja tempaista tarvitessa esiin.

Ihmettelin eilen lompakkoni paksuutta ja aloin oikein tutkia sitä. Käteistä rahaa ei ollut ollenkaan, pari kauppakuittia löytyi, mutta paksuus johtui lopulta siitä, että kortteja oli vallan kuusitoista. Kaivoin ne kaikki pois tilaa viemästä ja aloin tutkia, mitä näistä tarvitsen jatkuvasti ja mitä en.

kortit.jpg

Lähdetään rahasta. Minulla on kaksi tiliä - toinen Nordeassa ja toinen Osuuspankissa. Ne kortit ovat tuolla takarivissä vasemmalla. Sitten on S-kaupan bonuskortti. Sitä minä käytän enemmän kuin K-kaupan Plussa korttia, koska ostamme pääasiallisesti ruuat S-Marketista ja bensan ABC:ltä.

Seuraava on Vihdin Omakotiyhdistyksen kortti. Sillä saa esim. S-Raudasta pienen alennuksen ja Omakotiyhdistyksen jäsenenä saamme lainat peräkärryä tosi halvalla. Se on hyvä juttu se.

Seuraava on vakuutusyhtiön kortti, jota tarvitaan ainakin, jos matkalla sairastuu, koska siinä on kaikki tarvittavat numerot. Se tummansininen siinä ajokortin alla on Kelan eurooppalainen kortti, jonka avulla siis pääsee helposti hoitoon EU:n maissa.

Ajokortti on periaatteessa aina oltava mukana, joskaan minulla ei ole läheskään ikinä, kun totta puhutaan. Kun menen töihin, en tarvitse matkalla enkä perillä lompakkoa, joten on vaan mentävä sillä uskomuksella, että osaan ajaa autoa, vaikka kortti ei olekaan mukana.

Ajokortin päällä on EA-kortti (todiste ea-kurssista), jota ei kai tarvitse mihinkään, mutta siinähän on.Sen päällä on erittäin hyödyllinen keltainen läpyskä, jolla pääsen vielä vuoden ajan 300 museoon Suomessa tarvitsematta enää maksaa pääsymaksua - maksoin siitä tietenkin aika hyvän hinnan joulukuussa ~ 69€, mutta mitä enemmän ravaan katsomassa juttuja, sen edullisemmaksihan tuo käy. Ensi viikolla on seuraava käyttö, mutta siitäkin sitten myöhemmin.

Museokortin päällä Kela-kortti, jota vilautan aina, kun käyn hakemassa apteekista lääkitystä. On sillä tietenkin muutakin merkitystä.

Siinä ovat sitten Autoliiton kortti ja K-Plussa-kortti siivosti päällekkäin ja viimeisenä kunnan liikuntakortti.

Eturivissä eläkekorttini, jolla saan alennusta esim. joihinkin vierailukohteisiin, mutta ei se kovin suuri tekijä ole. Sen päällä on henkilökorttini eli ID-card, jonka merkitys on tullut huomattavan tärkeäksi matkoilla, koska minulla ei ole passia. Passi on kai hankittava, jos menemme jossain vaiheessa Englantiin tai muuten Brittein saarille, mutta nyt se on minulle ihan turha opus.

Vielä löytyy kirjastokortti. Sitä käytän tietenkin paljon.

En minä näitä kaikkia tarvitse koko aikaa - pankkikortithan ne laajakäyttöisimmät ovat, mutta jokaiselle noista muovilappusista löytyy oma tehtävänsä ja kylläpä ne kaikki kulkevat mukana koko ajan.

Siispä voin sanoa, että elämä on kortilla.